Harju-Autti, Filippus: Ajankuvia Auttista 1900-luvun alkupuolelta

Muisteluja Filippus Harju-Auttin (27.5.1906–12.5.1987) nauhoitteista vuosilta 1984 ja 1985 kirjannut ja koostanut Marketta Harju-Autti

1) Auttin asutusalueen alkuvaihetta

Ne ensimäiset talot tehthin sinne (Auttin asustusalueelle) valamhiksi. Niitä oli tekemäsä Tampsin (Tamsi) Arvo ja mie ja olikohan se Toivo (Harju-Autti) kolomantena, yhtenä kesänä ne tehthin. Maatalousteknikko Auvinen niitä oli teettämäsä, meilä se asu seki.

Sieltä Surmanivalta ku lähtee se tie, sinne tehthin, pikkuset mökit ja talousrakennukset. Ne oli semmosia hätäapuasuntoja, kahen tiev varthen niitä tehthin. Kivet lavothin vain, eikä kaivettu maata, eikä sokkelia tehty.

Hänninen tuli myöhemmin. Se oli asunus siinä Surmanivala kämpäsä, jonka se Pyykönen teetti. Sittehän se rakenti sen talon, joka on siinä könkhän tiehaarasa. Se oli tuolta Aholanvaarasta lähtösin ja Annu oli Pernusta, Sepän Annu.

_ _ _

Auttin 14 tilan asutusalue perustettiin  vuoden 1936 asutuslain perusteella (Lauri Jaatinen, Rovaniemen historia 1997, s. 175).

2) Suojeluskunnan Auttin osasto

Perustihan ne Auttihinki suojeluskunnan osaston, sillon seittemäntoista, kaheksantoista,sillon vappaussovan aikana. Mie olin kansakoulusa vielä sillon. Niemelän Ollin pirtisä piethin kansakoulua. Jokivartio oli opettaja, se oli aikasemmin Ålander, mutta se Auttisa ollesa muutti nimensä.

Se Jokivartio tuli kyläpäälliköksi sitte. Se piti niitä harijotuksia, Jyrhämäj jäälä niitä syöksyharijotuksia ja asentoharijotuksia Niemeläm pihala. Sauna-Kalle Pikkukylästä oli  vähän niin ku vartalo kallelhan, niin sano että: ”Noo, Saunavaara, olokapäätsamalet tasale.”

Siinä se niitä komenti. Siinähän oli niitä ukkoja, palijon, aivan pelekkiä työmiehiä     siihen liitty. Siinä oli vanhojaki miehiä jo, vanhoja ne enimmäkshen oliki, ei siinä nuoria palijo ollu.

Sielä ei ollup punasta ollenkhan Auttim perälä. Kaikki työmiehekki oli valakosia. Mutta se ilimausi se punanen väri sillon,  ku Posion maantietä tehthin. Se tuli sepunanen henki muualta. Niin,  se oli aikaa seki. Sehän kaikki suojeluskuntahomma ja lottahommaki piti lopettaa sitte ku se oli Venäjän kans se suuri kahakka.

3) Sotaan 1918 lähteneet ja sinne viedyt aseet

Sittehän rupes niitä miehiä lähtemhän sinne sothan. Sielä meni kylä tyhyjäksi. Sielä oli ensinäki Misi-Jussi, Juhom Matti, Harijuj Jussi, Misi-Ansku, Kallunkim Matti, Kallunkiv Ville ja Kuosmasem Matti ja Lahtelan (Niskala) Aapo. Suorsajjärveltä Niemen (Lehtoniemi) poikia oli kaks, Kalle ja Janne, ja Väyrysen Arviiti. Juothalta oli kolome velijestä, kaikki ne meni vapaehtosesti.

Majavan Ottu se otethin vapaehtosena ja Kalamakosken Hannes tuolta Simojoelta,   se oli  Lahti-Kallela renkinä, vielä kaheksalatoista sillon, Kaikki ne meni vapaehtosesti, Hiltus-Arviitiki ja Hiltus-Nestori ja Niskalan Yrijö otethin pakko-otosa, ne eivät olhet suojeluskunnassa. Eelis Jaakkolaki meni vapaehtosena, mutta se oli ensimäisiä ku sota loppu, jokka joutu asepalaveluksen. Samon Piirais-Aleksi, Misi-Heikki ja Niskalan Jaako, ne oli ensimäisiä, jokka joutu asepalavelukshen, mutta eivät olhet sielä sovasa.

Mie muistan,  ku ne lähti hihtamhan Jyrhämää ja sitte Lahtelan kolosta vapaehtosekki, Majavan Ottu ja muut. Niemelän Ollin pirtisä oli koulu, sieltä sen näki kaikki.

Niitä oli  pyssyjä, joila lintuja ammuthin, usiampiaki taloisa. Meiläki oli semmonen kuustoista kertaa laukiava Makasiini Vinsisteri (Winchester).  Se viethin sillon ku oli se itsenäisyystaistelu, keräsivät pyssyjä. Niemelän Ollila oli samanlainen, seki viethin. Sillä reissula ne on, ei ole luovutettu takasin.  Ne keräs niitä sillon.*

*Asia tuli esille metsästysmuistelujen yhteydessä.

4) Suojeluskunnan hiihtokilpailuja

Olin tietenki  mie matkasa siinä suojeluskunnasa. Miehän tulin armeijasta Lappeenrannasta  kakskymmentäseittemän. Niin sillom  mie kakskymmentäkaheksan liityin suojeluskunthan, oikiastahan sen kilipahihon takia. Mie ku hihoin kilipaa toistakymmentä vuotta, aina viimi sothan asti. Hihoin kahtakymmentä kilometriä ja kymmentä kilometriä  nuorisoseurasaki.

Suojeluskunnan piirikilipailuisa kävin Kemisä Karihaarasa, Laurilasa ja Tervolasa ja olem mie Ounasvaaralaki hihtaa päkittäny.  Hihoin niim palijon, että pääsin ensimäisen luokan hihtajaksi.

No oli niitä Auttista muitaki, jokka hihto, Niemelän pojat, Eino ja Iikka ja Akseli ja Askolav Veikko. Mutta nehän lopetti sitte.   Yläkemijoen kilipailuja piethin Auttisa, Pekkalasa ja Viirinkyläsä, kolomesa paikasa, joku kerta talavesa. – Kovvaa hommaa.

Hihtoammuntaahan sitä harrastethin kans. Auttisa, Pekkalasa ja Viirilä. Mieki otin siihen hihtoammunthan ossaa. Kaihuan vastuula jäälä oli se ampumapaikka, oli seittemän kilometrim matka, ensin nelijä kilometriä verryttelyä ja sittek kolmek kilometriä sitä  hihtua.

Kaihuan pirtin kohala, siinä jäälä ammuthin. Puurosen Valtteri hihto kans, se oli Viirinkylän miehiä. Se oli ennen  minua lähteny, mie tulin jälistä. Sillä oli mennys suksisie.  Se oli Perkentaali se sie.  Se sannoo mulle, että anna hället toinen suksi.

– Mie, että em mie sulle ommaa sivakkaani anna. – Sillä jäi kesken se hihto.

Jokkalan Reino oli kans, se oli hyvä ampumhan. Mutta annappa olla, se Reinon ja minun taulut oli rinnakkain. Se vishin mie ammun ensin ja Reino tuli jälistä ja se ampu kaikki panokset minun taulhun. Mie sain kauhian hyvän tuloksen. Mie voitin, otti ne sen jotenkin siinä huomiihon, vähenti. – Olem mie Reinole jälistä Rovaniemelä sanonu, että sie se ammut mulle hyvän tuloksen. – Se, että niin hän taisi tehä.

5) Kalastusta Auttin seudun järvillä

Sittehän järvistä kans pyyethin kallaa, kevättä kessää ja syksyä. Sielä ku meiläki oli omat venhet sielä Pajulammila ja Karijalasa. Ne oli verkot laitettu talavela sitä vasten kunthon ja rysät korijathin. Kallunkiv  Ville se ne korijasi talaven aikana monta viikkua.

Hei ku alako tulla sullaa  Karijalajjärvelä ja Pajulammila, ei muuta ku  laittaa pyyvykset sinne, rysät ja verkot. Hevosela ne viethin, kun lumi alako olla vähisä. Oli helepompi viiäs sillä laila.  Kesälä pyyethin kans, haukia, ahaventa, siikaaki, sitä ojan suusta sitä ei saanu.

Sitte meiläki oli semmonen,  jota rantainaksi sanothin. Veethin sitä ranthan, kala ku tullee paisthele, niin heitethin semmoseksi renkhaksi ja veethin sitte rantaa vasten. Ja sieltä tuli kallaa, haukia ja tietenkin roskakallaaki.

Siikaa pyyethin syksylä Karijalajjärvestä ja Venejärvestä ja Pietarijjärvestä, no Pietarijjärvestä meilä ei palijo pyyvetty.  Karijalajjärvesä oli isot ja komiat siiat. Mutta  sitte myöhäsemmäsä vaiheesa ne häves ku Mettähallitus laski ne kaikki heteojat ja mutaojat.  Häves kaikki kalat.

Pajulammila kans pyyethin ku se oli niil lähelä, että sielä käythim päivämutkin kokemasa verkot. Nostethin ja kuivathin ja taas laskethin. Sieltä saathin kesäkalat heinäntekoajaksi sinne valamhiksi, suolathin, Eihän sitä silloin tahtonu joutaas sillon pyythän.

Sitte Auttijärvelä oli kans, sielä meiltä ei palijom pyyetty. Sielä oli Suorsan Antila ja Suorsan ukola, sillä Antin isälä iso nuotta, isoja muikkuja sai ja roskakallaa tietenkin. Sitte se pyyti matheja pavola. Auttijärvel luusuasa oli majepato, siitä se sai niitä matheja. Auttijovesa kans oli majepato, ku joki jääty. Tammi- helemikuun vaihthesa  mathet nousi siihen Auttijokhen.

– Kallaa oli silloin ja sitä saathin. Mutta ihimiskäsi ja ihimisjärki on vienyk kaikki.

6) Metsästystä  Auttin seudulla

Mettänriistaa sitä sai pyytää vaikka kuka, eihän siihen tarvittu mithäl luppaa, Oravia ja lintuja sai pyytää vaphasti. Pyssyilä oravia pyyvethin ja lintuja ansoila ja satimila, Sieltä sai teeriä, mettoja, koppeloita ja vaikka mitä.  Parhaita lintumaita oli Kaalikangas ja Autiovaaran rinnes siinä meän takana. Se on olluk koko ikänsä paras lintumaa. Se oli semmosta nuorta männikkyä.

Niilähän oli toisila semmosia pitkiä ansavirkoja, semmosia kahen takan reissuja. Aikion Olli ja Alapertti saivat kauhian palijol lintuja sieltä läheltä Roosamua. Sitte oli Misi-Erkki-vainajala ja Niskalan Heikiv velijelä Aukustila, niilä oli ansavirkoja kans.

Olihan se meiläki yksi ansavirka. Kerranki lähethin isän kans, ei sielä autola eikä pyörälä ajettu.  Kävelthin ensinä Syrijävaarhan ja sieltä menthin Pajuvaaran hänthän ja sieltä painuthin Korkiankumman kautta Korpikoskele,  Karijalalluusuuhan. Ja sieltä painuthin, menthin Vuoti-Piittisel lähele.

Sieltä  sitte  lähethin tulemhan  takasin, päiväreissula vain käythin. Kuohukkoperäksi sanothin. Siinä istuthin ja rieska-lohivoileivät syöthin.  Eikä jouvettu istumhan kauvon, ku hoppuhousua kaks oli matkasa. Pajulammin saunan, niitun,  kautta tulthim pois. – Ei siinä muut käynyk ku mie aina kokemasa ne ansat.

Ansat tehthin niin, että semmoset karahkaselekäimet panthin polulet tai muurhaismäthäshen, kaksi semmosta karahkaa, latvat yhthen ja siihen selekäimhen ansa. Siinä se oli. Meilä ei ollus satimia ja liskuja, Aikion Ollila niitä kyllä oli. – Kärppiä pyyvethin semmosila pienilä liskuila ja ansoila. Jäneksiä pyyvethin ansoila.

Kyllä niitä kettuja sai, jokka pyyti, eihän kallaakhan saa, jos ei pyyä.  Eikä sielä Auttisa kettumiestä oikein ole ollu. Kähkönen se kyllä pyyti, se vanha Kähkönen (Aukusti), myrkyilä pyyti kettuja. Pekka Posio sitte myöhemmin pyyti rauvvoila siitä kotikohalta. Kyllä se aina jonku saiki.

Suorsan Erkki pyyti ja saukkojaki. Niitä saukkoja oli vähemmän. Siitä Auttijovesta kuluki joka talavi saukko ylis sen Vainion, elikkä Lihalammiksi sanothan ja sitte Kemijokhen.  Sitte  nousi Pikkukylästä Kallio-ojjaa pitkin ja sitte Ulukujärvhen ja Auttikönkhäle, semmosen renkhan teki.

Minum muistin aikhan ei ole yhthän karhua ammuttu. On niitä tietenkin aikaisemmin ollu. Aikoinhan oli Niemelän lehemät sielä Pietarijärven takana Iso-ahon kylijesä. Sielä oli karhu tappanu  yhen lehemän.  Juhola oli isot karhurrauvat, ne laitto sinne ne ja semmosen kopin. Eipä se mennykhän, oli vanha ja viisas karhu.  – Onhan niitä sitte jälistä kulukenu sieltä Korosta. Sehän tappo Uusi-Auttin Väinön lamphaita sielä Elätinpalosa.

Niitä oli  pyssyjä, joila lintuja ammuthin, usiampiaki taloisa. Meiläki oli semmonen kuustoista kertaa laukiava Makasiini Vinsisteri (Winchester).  Se viethin sillon ku oli se itsenäisyystaistelu, keräsivät pyssyjä. Niemelän Ollila oli samanlainen, seki viethin. Sillä reissula ne on, ei ole luovutettu takasin.  Ne keräs niitä sillom.  Sitte oli semmonen rihilakko.  Haulikkojahan sitte oli, semmosia ykspiippusia ja kakspiippusia. – Sitte on ollu joku semmonem Pertaani, olenko mie nähänykhän sitä.

 

Mainokset

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: