Herranen Juhani: Säpsän virkatalo / Verner Herranen

Metsähallituksen Kemihaaran hoitoalueen virkatalo rakennettiin Säpsän harjulle v.1936. Samana vuonna nimitettiin Kemihaaran hoitoalueen Yläkemijoen alueen johtajaksi metsäteknikko Verner Herranen. Hänen alueensa käsitti Auttin, Juotasniemen, Piittisjärven, Pekkalan ja Pikkukylän (nykyinen Pirttikoski) kylät. Vuotta myöhemmin Säpsälle valmistui käpykaristamo. Säpsän harjulta alas Kemijoen rantaan rakennettiin metrin levyisistä lankuista portaat. Niitä oli 157 kappaletta. Virkatalon pihapiiriin rakennettiin myös vesikaivo, josta tuli Suomen syvin käsin vintattava kaivo. Sen syvyys oli 43 metriä. Kaivon suunnitteli ja rakensi Etelä-Suomesta kotoisin oleva rakennusmestari Pursiainen. Aluksi rakennettiin lautakehikko ja käsin vintattiin isolla sinkkiämpärillä maata ylös. Rakennustöiden aikana 36 metrin syvyydessä maata alkoi vyöryä kaivon pohjalle, jossa Pursiainen oli työskentelemässä. Onneksi mies saatiin vintattua ämpärin telineissä ylös.

Talvisota syttyi 30.11.1939, jolloin Verner Herranen toimi Yläkemijoen paikallispäällikkönä, sillä hänet oli vapautettu rintamapalveluksesta. Virkatalon katolle rakennettiin tähystyslava, jossa Auttin lotat suorittivat ilmavalvontaa. Ilmatorjuntaan oli valmistautunut ryhmä sotilaita aseinaan pikakiväärit, koska venäläiset lentokoneet lensivät pitkin Kemijoen jokiuomaa pommittamaan Rovaniemeä. Koneisiin ei saatu osumia. Itse olin silloin kuusi vuotias ja seurasin sotilaiden ampumista lähietäisyydessä. Sotilaat sanoivat: ”Oli hyvä ettei osuttu. Olisivat voineet alkaa pommittamaan meitä.”

Jatkosodassa ilmavalvontapaikka siirrettiin Auttin Pietarinvaaraan, jossa oli kulovartiotorni. Verner Herranen jatkoi edelleen Yläkemijoen paikallispäällikönä. Jatkosodan alkaessa saksalaiset sotilaat tulivat aseveljinä Suomeen. Erityisesti Lapissa suomalaiset ja saksalaiset sotilaat taistelivat rintarinnan Neuvostoliittoa vastaan. Saksalaiset sotilaat alkoivat opetella suomalaisia metsätöitä. Vuoden 1943 kesällä ukkosen aiheuttama pyörremyrsky kaatoi virkatalon läheisyydessä noin 1000 runkoa mäntyjä. Saksalaiset halusivat ostaa kaatuneet puut, joten heidän pioneerijoukkueensä työskenteli useita viikkoja ajaen rungot hevosilla autotien varteen. Myöhemmin puutavarasta rakennettiin Pekkalan lossin viereen silta Kuusamon suunnan autoliikennettä varten.

Sodan aikana oli Suomessa pula bensiinistä. Autoissa oli häkäpöntöt ja poltoaineena käytettiin hiiltä ja koivupilkettä, josta syntyi puukaasua. Pietarijärven rantamailla olikin iso koivusavotta pilkkeen valmistusta varten. Työntekijöinä olivat vanhat miehet, naiset ja nuoret pojat.

Vuoden 1944 lokakuussa jatkosota muuttui Lapin sodaksi, jolloin suomalaiset joutuivat rauhansopimuksen mukaan taistelemaan entisiä aseveljiä vastaan. Tämän jälkeen saksalaiset räjäyttivät mm. Pekkalan sillan. Saman vuoden lokakuun alkupäivinä saksalaiset polttivat myös Säpsän virkatalon rakennukset ja räjäyttivät Suomen syvimmän vinttikaivon.

Heti sodan jälkeen vuonna 1945 alkoi poltetun Kemijokivarren jälleenrakennus. Puutavaraa, rakennustarvikkeita ja tiiliä tarvittiin valtavat määrät. Metsätyönjohtajat leimasivat puita talojen rakennuspuiksi. Puut sahattiin Karvosen lähialueella Kaihuan Eeron ja Herrasen Vernerin sirkkelisahalla. Sahurina oli Eeron lisäksi Matti Vatjus. Lankkua ja lautaa sahattiin lanssissa valtavat määrät.

Tiilistä oli myös suuri puute. Leo Kuusela rakensi tiilitehtaan vuonna 1947 ja aloitti Säpsällä poltettujen tiilien valmistuksen. Säpsän tiilitehtaasta kertomus toisaalla.

Lohen kalastus Kemijoella Säpsän kosken ala- ja yläjuoksulla muodosti merkittävän tulolähteen paikallisille asukkaille. Lohen nousu loppui Isohaaran voimalaitoksen valmistumisen jälkeen vuonna 1949.

Säpsän virkatalon jälleenrakennus saatiin päätökseen 1946, jolloin uudet rakennukset sijaitsivat entisllä perustuksilla. Vuonna 1972 Metsähallitus myi huutokaupalla rakennukset pois siirrettäviksi.

Verner Herranen työskenteli alueellaan 30 vuotta. Laajasta alueesta huolimatta hän suoritti työtehtävät jalan tai polkupyörällä sekä linja-autolla. Olympiavuonna 1952 Herranen hankki ensimmäisen henkilöautonsa, jonka jälkeen liikkuminen helpottui. Vuoden 1966 maaliskuussa Herranen menehtyi sydänkohtaukseen Kulmunkin ja Katiskon savottakämpällä 65-vuotiaana,  vain puoli vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Harrastuksenaan hänellä oli pystykorvakoirien kasvatus. Hänen koiristaan monet saivat palkintoja Rovaniemen koirakilpailuissa. Palkintokoirista mainittakoon Moppe, Huti ja Iiro.

Verner Herranen osallistui vapaussotaan vuonna 1918. Myöhemmin hän osallistui aktiivisesti vapaussoturien järjestö -ja tukitoimintaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: