Komulainen, Irma: Auttin postin historiaa

Historiatietojen mukaan posti kulki kerran viikossa linjalla Autti –Rovaniemi vuodesta 1899 lähtien. Auttiin ei tuolloin vielä ollut minkäänlaista maantietä. Jonkinlainen talvitien aukko kulki väliin jokea, väliin maata pitkin. Kesällä käytettiin venettä Vanttauskoskelle saakka, josta jatkettiin kävellen Auttiin. Talvella matka sujui hiihtäen, rospuuttoaikaan koko matka käveltiin. Kaikki postimiehet asuivat Auttissa ja hakivat postin Rovaniemeltä. Matkaan sai käyttää yhteensä neljä vuorokautta ja palkkaa maksettiin 17 mk kierroksesta. Suuri selkälaukku oli kuitenkin postilaitoksen puolesta. Se oli musta, vettäpitävästä nahkasta tehty; kielen päällä komeili messinkinen postilaitoksen torvenkuva. Kahdella leveällä olkahihnalla se selkään asennettiin. Postia oli määrä ottaa 20 kg, mutta usein oli alkumatkasta enemmän.

Auttista lähdettyä ensimmäinen yöpaikka oli Keskiviiri Viirinkylässä. Toinen yöpaikka oli kirkonkylän liepeillä Ylipullin talo. Siitä jatkettiin aamulla kirkonkylän postikonttoriin lajittelemaan posti ja pakkaamaan laukku. Jälleen oli ehdittävä Keskiviiriin yöksi. Yhteensä yhdeksäntoista virallista pysäyspaikkaa oli Auttin ja Rovaniemen välillä: Pekka Ylipulli, Alapallari, Koskenkylän Hyvönen, Oikaraisella Kraatari ja Yliraudanjoki, sitten Mäkelä ja Kumpukörkkö, Ylikörkkö ja Jokela, Tennilä ja Keskiviiri, jossa taas oli yöpaikka. Seuraavana aamuna matka jatkui Koivulaan, Puuroseen ja Törmäseen, Mattilassakin voitiin käväistä, sitten Karjalais-Heikki ja Pekkalan Antti. Siitä sitten joen yli Juotasniemen puolelle. Juotasniemen Filippuksen paikan jälkeen oli Hiltusen Aapon pysäkki Säpsänkosken alla ja sitten tultiinkin iltaa kohti Auttiin.

Aluksi posti kulki kerran viikossa. Ensimmäisenä postimiehenä oli Heikki Majava, joka oli kuulemma perin omalaatuinen mies, aina pahalla tuulella. Varsinkin Yhteishyvä-lehteä hän oikein vihasi. Niitä kun tuli Osuuskaupan tilaamana paljon. ”Nuita rumahengen Yhteishyviä on taas laukku täynnä.”

Postin lisäännyttyä perustettiin toinen kantovuoro. Sitä hoiti Aapo Strand. Myöhemmin tuli vielä kolmas kantaja, nuori mies August Kähkönen. Hänen siirryttyään metsäyhtiöhommiin tuli kantajaksi Ville Pekkala, pieni länkisäärinen ukkeli, joka vaivojaan valittamatta sinnikkäästi hoiti virkaansa vuosikymmenen ajan. Yhä lisääntyvä posti pakotti perustamaan hevoskuljetuksen. Se toimi kuitenkin vain talvella, maantietä kun ei ollut. Samoihin aikoihin alkoi laivaliikenne Rovaniemeltä Vanttauskoskelle, ja postimies pääsi soutamisen ja sauvomisen sijasta laivan kyytiin. 1920 saatiin maantie Auttiin asti. Sitten vähitellen kehittyi autoliikennettä ja postiauto alkoi kulkea.

Auttin postipaikka toimi ”Vanhalla Harjulla” (myöh. Mikko Uusi-Autti) ja hoitajana oli Annu Uusi-Autti, ”Posti-Annu”. Postiautolla ei ollut kiinteää aikataulua: suunnilleen joka arkipäivä se johonkin aikaan tuli, joskus yölläkin. Aili muisteli, että kerrankin, kun hän oli lähdössä postiautoon mennäkseen atimoihin (sukulaisiin) Viirille, Posti-Annu tuli neljältä aamulla sanomaan, että nyt auto on tulossa. Annu haki postin Ruuhimäeltä ja käveli säkki selässä kotiin. Mielenkiinnolla seurattiin, milloin postiauto tuli ja heti keräännyttiin odottamaan lajittelua. Posti-Annu huuteli nimiä jakaen postin, aivan kuin joululahjoja jaettaessa.

Auttin kylän talot poltettiin Lapin sodassa kahta pihapiiriä lukuun ottamatta; vain Harju-Autti ja Jaakko Niskala säästyivät. Postin toiminta aloitettiin ykköspostina Harju-Auttin talossa, jossa oli Osuuskauppakin, hoitajana Anja Harju-Autti. Kaupan, postin ja karjan hoito ison perheen ohella kävi kuitenkin työlääksi, ja posti päätettiin siirtää Jaakko Niskalan taloon, hoitajaksi tytär Kerttu Niskala, jota opettaja suositteli hommaan. Yhdestä huoneesta tuli postikamari. Pian evakon jälkeen posti laajeni myös rahaliikenteen puolelle, tuli sotaleskien ja -orpojen sekä invalidien eläkkeitä, lapsilisiä yms. Lehtiä tilattiin; Lapin Kansa, Pohjolan sanomat, Kansan tahto, Yhteishyvä osuuskaupan jäsenille.

Toiminta oli joustavaa, ei mitään aukioloaikoja ollut tai ei niistä ainakaan piitattu. Käytiin milloin vain: aamua iltaa, pyhää arkea. Luontevaltahan se tuntui, kun Suorsaltakin kymmenen kilometrin päästä käveltiin tai hevosella ajettiin Auttiin saakka kauppaan ja asioille, silloin piti hoitaa myös postin asiat. Edistysaskeleeksi koettiin, kun kuistin seinään saatiin jo 40-luvun lopulla keltainen postilaatikko lähteviä kirjeitä varten. Ei ihan aina tarvinnut pirttiin tulla. Kerttu muisteli, miten mm. Auttin koulun rakennusmiehet, joita oli eri puolilta maata, käyttivät paljon postilaatikkoa.

Pikkukyläläisten ja juujärveläisten posti tuli myös Auttiin, joen toiselle puolelle. Ja olikin iso virta Pirttikosken niskassa ennen voimalaitoksen tuloa. Kesäaikana kuitenkin tarvitsi vain tulla Huutotörmälle ja huutaa: ”ylihakemaan”, niin jommasta kummasta Niskalasta lähti joku soutamaan. Monellahan oli toki venekin toisella rannalla odottamassa. Kerttu muisteli, että hän aina ensin lajitteli Pikkukylän postin erilleen, että se pitkän matkan hakija sai lähteä viemään nippua joen taakse. Sitten huuteli odotteleville nimiä ja kukin sai omansa. Jonkun aikaa postiauto kävi Niskalan pihassa asti, mutta pian isojen autojen liikkuminen ahtailla kujilla koettiin liian hankalaksi. Postilaitoksen puolelta alettiin suunnitella, että pitää siirtyä maantien varteen. Kyläläiset eivät sitä kuitenkaan hyväksyneet. Niinpä postineiti alkoi taas kulkea Ruuhimäellä postia vastassa. Sulan maan aikaan kulku oli polkupyörällä. Usein tuli paljon postia; ihan piti pyörää taluttaa. Talvella huristeltiin myötämäkeen potkurilla. Kun Kerttu Niskala meni naimisiin v. 1952 Kauko Melamiehen kanssa, niin tuli muutto Savukoskelle. Naapuri-Niskalassa eli Toisessa, niin kuin sitä kutsuttiin, oli sopivasti aikuistunut Aili Heikkinen, jota alettiin koulia postinhoitajaksi. Näin toiminta siirtyi Heikki Niskalan talon kamariin. Aili muisteli, ettei millään olisi halunnut moiseen ruveta, mutta niin vain siitä työstä aikanaan 90-luvulla eläkkeelle jäi.

Tähän aikaan postiauto kulki kahdesti päivässä, ja molempia piti olla Ruuhimäellä vastassa, matkaa karttui kilometrin verran suuntaansa. Polkupyörä tai potkuri oli käytössä. Kerran oli kylillä liikkunut lankaluutakauppias ja saanut lähes joka emännän tilaaman varrellisen luudan. Silloin oli postia semmoinen hirveä kuorma, että Kujalan Aili piti pyytää hevosella kuskaamaan. Vähitellen erilaisia aikakausilehtiäkin alkoi postissa liikkua; Kotiliesi, Suomen Kuvalehti, Eeva, Hopeapeili ja Seura olivat tuttuja. Nuorten lehtiä olivat mm. Koululainen ja Joka Poika.

Elämän kulun mukaista oli postinkin kulku: Kun kylä oli poltettu, lähti postitoiminta liikkeelle sodalta säilyneessä talossa Harju-Auttilla. Kun hoitajalle kasaantui liikaa hommaa, posti siirrettiin toiseen polttamatta jääneeseen taloon Jaakko Niskalaan. Kun nuori hoitaja meni aikanaan naimisiin ja tuli muutto, posti muutti jo uudisrakennettuun ”Toiseen” eli Heikki Niskalaan. Kun tämä hoitaja perusti perheen osuuskauppiaan kanssa, posti muutti myötäjäisinä mukana; nyt osuuskaupan kamariin maantien varteen v. 1958.

Pakettipostia alkoi tulla paljonkin, kun ”Anttilan ainutlaatuista” tilattiin postimyyntiluetteloista, myöhemmin tulivat Ellos ja Hobby Hall. Tuolloinkin palvelu oli vielä kovin leppoisaa: niin postissa kuin kaupassakin käytiin milloin sattui. Jos ovi oli lukossa, mentiin ”sisän kautta” keittiöstä. Aili muisteli, että kerrankin kesällä, kun hän istui kymmenen aikaan illalla portaillaan jotakin näpräämässä, tuli Kujalan Eelis, leikkisä mies, ja tuumasi: Alettaisko postisille? Ja alettiinhan sitä.

Kerran oli kulkukauppias saanut myytyä omenapuun taimia vähän joka taloon. Silloin tuli porrasparveke täyteen omenapuupaketteja. Portailta sitten annettiin hakijoille.Oman tilan Auttin posti sai vasta, kun Paavo Uusi-Auttin taloon varta vasten rakennettiin postille tilat. Ne tulivat käyttöön v. 1965. Postissa käydessä oli mukava istahtaa hetki ja rupatella kuulumiset muiden asiakkaiden kanssa.

Nyt, kun postitoimisto oli kokonaan eri paikassa kuin koti, aukioloajatkin alkoivat pääosin toimia. Joustavuutta silti oli: kun Suorsan miehet tulivat myöhään perjantai-iltana metsätöistä pohjoisesta ja tilirahat odottivat postissa, niin pitihän sitä Ailin lähteä työpaikalle antamaan tilit pojille. Postin jakelu laatikkoihin oli melkoinen muutos koko ilmapiiriin. Helpotus se tietenkin oli, mutta mukava seuranpito postia odotellessa loppui. Uusi ajanjakso oli alkanut. Autot olivat yleistyneet, jakaja liikkui laajalla alueella autolla. Anja Niemelä oli pitkään postinjakajana miehensä Jalmarin kanssa.

Nykyisin useamman talon postilaatikot on ryhmitelty yhteen paikkaan; vanhusten ja huonokulkuisten ihmisten postilaatikko voidaan sijoittaa lähelle kotia. Pirttikosken puolella tuli 1950-luvun loppupuolella voimalaitosrakentamisen aika, jolloin siellä tarvittiin niin posti kuin kaikenmoiset kaupatkin. Postiosoitteeksi sinne keksittiin Juuniemi. Kun voimalaitos valmistui, kylä vähitellen hiljeni. Posti kuitenkin toimi 90-luvun alkuun asti.

1990-luvulla alkoi iso saneeraus. Postitoimistot lakkautettiin useimmilta kyliltä. Asiointi keskitettiin Vanttauskoskelle, missä myös posti lajitellaan jakelua varten. Auttin Kyläkartanoon ja Pirttikosken Rinteelle perustettiin asioimispostit. Lähtevä ja saapuva posti toimii hyvin näissä paikoissa. Aukioloajat pitenivät huomattavasti, kun ne toimivat yritysten aukioloaikojen mukaan. Paketteja kulkee taas, kun ihmiset tilailevat netin kautta tavaraa ulkomailta asti entisten tuttujen postimyyntikauppojen lisäksi.

Kirjoitus perustuu entisten postinhoitajien Kerttu Melamiehen ja Aili Pikkaraisen haastatteluihin tammikuulta 2011. Lisäksi tietoja on saatu TOTTO-lehdessä vuonna 1964 julkaistusta Kalle Ylipullin kirjoituksesta Postinkantoa vuosisadan vaihteessa Rovaniemeltä Auttiin.

Mainokset

1 kommentti

  1. Pirkko Pajamäki

    Kiitos Irma tästä historiikista. Vähän piti välillä miettiä, mistä talosta kukin henkilö oli ”pois”, mutta kylläpä ne sieltä muistin lokeroista sitten kutakuinkin löytyivät ja hahmoittuivat. Terveisin ”Poroharjun likka”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: