Kerätär, Veikko: Kämppäelämää

Sillon entisaikaan sitä joutu kortteeraamaan vaikka minkälaisissa muriuissa, vaikka hyvin kai niissäkin päriättin. Sota-aikanakin, olin sillon kolometoista kesänen ventteri, oltiin Syvällälammilla. Asuttin parakeissa, joissa olivat asuneet sotavangit ennen meitä. Enhän minä olis sinne muuten joutunukkaan, mutta kun oli miehistä pula, niin isä joka oli siellä pikku pomona, oli hoksinu, että onhan se vielä yksi mies kotona. Ja niinhän se minun piti lähtiä sinne multamieheksi.

Se oli se multamiehen homma semmonen, että niissä myötämäissä kun hevosmiehillä kuormat meinas huilata liian kovalla vauhilla, niin multa mies oli sitä varten, että se pani multaa raiteille, että se ei huilannu liikaa.

Siinä savotassa oli nekin hevosmiehet semmosia ”kruunun raakia” jotka eivät olleet kelevanneet sinne sotahommiin.   Sinne tuotiin sieltäkin Härmästä vissiin toistakymmentä isäntää hevosineen ajamaan niitä vankien kesällä tekemiä pölliä. Eihän niillä ensin meinannu tulla mitään siittä hommasta, kun niillä ei ollu kunnon rekiä. Semmoset kakkulareet, joilla ei teheny mitään paksun lumen aikana. Eikä niistä kaikista ollu muutenkaan niihin hommiin. Siinä parakissa oli näitä mejän perän hevosmiehiä, Neva Arttu, Nurmelan Armas, Sääski Kalle, Lahti Jalamari ja oli vissiin vielä muitakin. Arttu oli ottanu piikansa kaveriksi sinne pöllin ajoon, se olikin semmonen iso nainen se Lahti Nanni joka sillä oli piikana. Siinä ne peskalla nukkuvatkin vierekkäin, niin kun aviopari koskakin.

Artulla oli semmoset vinkeet, että se vuoli semmosia tikkuja ja pani niitä sinne seinän rakkoon. Ja sitten kun se lähti paskalle niin se otti yhen tikun siittä matkaan. Kerran se tullee takasin ja sillä on se tikku vielä käjessä ja sannoo, että jopa nyt perse petti, ei tullu kun yksi iso pieru.

Siinä savotassa oli semmonen iso savusauna jossa käytiin kylypemässä. Kerran kun oltiin saunassa, meitä oli vissiin toista kymmentä henkiä, niin ne ukot alako kilipailemhan, että kuka se on kuumimmassa löylyssä. Minäkin muka kyyrötin sielä pimeimmässä nurkassa, kun ne ukot yksi toisensa perhän karmivat alas ja miä jäin sinne viimeseksi. Se oli Raunamon Paavo, joka oli kasöörinä siinä savotassa, hoksi ja sano, että mutta poikahan on vielä tuola lauteella, minkälainen nahka sillä on. Isä tuumas siihen niin mellevänä, että jos sillä olis vasta niin kyllähän se näyttäs teile minkälainen löylymies se on. Mutta sen takiahan miä sielä päriäsin kun minun ei tarvinnu sielä mitään paikkaa liikauttaa.

Olihan sielä Kivalossa muitakin kämppiä, niin kun Namalikkokivalossa, Rautulammen lähellä yksi pikkunen muriju, jossa poromiehet ruukas kortteerata. Niinpähän oli Leppänen kerran pannu lukkoon sen kämpän ja poromiehet eivät olleetkaan päässeet sinne sisälle. Poromiehet oli vissiin tykänneet vähän huonua, kun olivat kiriottaneet lapun siihen seinälle, että” perkelettäkö te piätätä purkia kiini”. Syvällälammilla oli kans pikkunen kämppä jossa kerkes kans sattua ja tapahtua, kaikkia ei kannatte mennä kertomaankaan. Tuli kai sitä kortteerattua silläkin kämpällä eräskin viikko. Se kämppä se oli sitte syttyny tulhen keskellä yötä, Sääskipojat olivat joutuneet lähtemään äkkiä niinkun aikoinaan Jukolan veliekset.

Hyypiöuoman kämpäthän ne olivat taas asia erikseen. Se oli vissiin syksy – 46 kun Kemijoen Uittoyhistys alako savotoimaan puomipuita sieltä Hyypiöuomalta ja teettivät sinne kaksi kämppää, alimainen ja ylimäinen kämppä. Siihen savottaanhan se miäkin muka haalausin, vaikka eihän sitä ikkää ollu kun 15 vuotta. Olin siellä mittaporukassa, kylymän pään miehenä. Kuuselan Heikki oli saksimiehenä ja Auttin Eero ylöspaniana. Se kylymänpään miehen homma oli semmonen, että se piti sitä mittanauhan päätä sen tyven kohalla, että saksimies näki sen puun pittuuven.

Siinä ylimäisessä kämpässä sitä sillon asuttiin. Sylvia-sisko se oli kokkina niile mehille. Muistan, kun kerran oli Sylvialla oli sen kamiinan päällä kuivalihakeitto tulella ja saman kaminan päällä kahavipannu. Sääski Toivo joka oli vähän semmonen sihtiturpa, tuli mettästä ja otti siittä pannusta sitä kahavia, niin nosti Sylvialle kauhian äläkän. Rupes mäläkyttämhän, että sitä ei saa sammaan aikaan keittää kuivalihavelliä ja kahavia sammaan aikaan, se alakaa maistumaan kahavi kuivalihavelliltä.

Sitten kun se puomisavotta loppu, niin ne kämpäthän jäivät mejän leveranssi miesten asuttavaksi. Niissä kämpissä asumisesta sitä on vaikka kuinka palion muistoja, on hyviä ja huonoja. Sitä oltiin sillon vielä nuoria miehiä kun siellä mäikättiin. Karialais Hannu oli Sääski poila renkinä, se oli ainua vanhempi mies siinä porukassa. Vuopalan Eelis oli sillon tutkimuslaitoksen pomona ja se aina joskus kävi kattomassa niitä mejän hommia. Kerran se jäi yöksi sinne kämpälle ja Matti oli sinä syksynä ampunu ensimmäisen luvattoman hirven. Sillä oli sitten sitä paistettua hirvenlihhaa evhänä, niin se sannoo mulle, että syö se siäki Veikko tuota veskunan lihhaa. Eihän se Eelis arvannu, että se ei ollukkaan veskunan lihhaa.

Kyllähän se Hanssi tietenki katteli kummissaan sitä porukkaa siinä kämpällä. Kerrankin,yhtenä iltana,kun oltiin kortilla siinä pöyvän ääressä, niin sytty se kämpän katto tulhen sen kamiinan torven ympäriltä. Hanssi hättäilemhän, että pojat kämppä on tulessa. Me vain tuumattiin, niinpä näkkyy olevan, me pelataan tämä peli ja aletaan sitte sammuttamaan.

Olihan se ruvan laittokin niissä kämppäoloissa varmaan semmosta kerrallista. Eipä sielä palion muuta taijettu keitellä kun perunoita ja käristystä. Alakohan ne kerran Sääskilahen Aaro ja Timo paistamaan munkkia. Tekivät sen taikinan sankon pohjalle ja alakovat sitä sitten paistamaan. Koko illan paistovat, niin se ei yhtään vähentynyt se taikina. Aamulla kun herättiin, niin oli se kattila taas aivan täynä munkkitaikinaa. Totta siihen oli pojilla tullu pantua vähän liikaa sitä hiivan puolta.

Se ylimäinen kämppä se alako ensimmäisenä rapistumaan, katto siittä alako vuotamaan, että ei siinä vesisatteella liion pystyny kortteeraamaan. Kerran oltiin siinä kämpällä kolomestaan, Sääski Lassin ja Inkeröis Uunon kanssa ja minun piti lähtiä käymään kotona yhtenä yön seutuna. Oli tullu kova vesisaje sillon yöllä, Lassi sano,että hän kun heräsi, niin oli silimäkuopatki vettä täynnä. Sillon oli Uuno sanonu, että perkele onko mejän pakko täälä olla.

Sielä ylimäisellä kämpällä sitä oltiin silonkin kun alotin ensimmäiset leveranssi hommat. Se hommahan alako sillä laila, kun oltiin uitossa, Sääski Paavo oli kymppinä, niin se visiin suuttu mulle ja Lassille ja meni aivan puhumattomaksi, niin me Lassin kans päätettiin, että lähetään leveri hommiin, eihän tuota kato karhukaan. Niinhän sitä lähettiin mettähommiin. Lassi kävi ostamassa Rovaniemeltä yhteisen moottorisahan, se oli Englantilainen Sankey Aspin. Se taisi olla ensimmäinen moottorisaha tällä kylällä. Kilipukkarannan pojat kyseli, että minkälainen vehe se oikein on, mitä siinä käytetään polttoaineena, miä sanoin, että piimää me on käytetty. Eihän ne ensin oikein sitä uskonu, mutta sitte sanovat, että kyllä se tietenki jos se piimä on oikein hapanta.

Olihan se semmosta opettelemista ensin sen sahan kanssa. Siinä oli vielä semmonen juttu, kun Late kävi ostamassa sen sahan vissiin pikku näkäräisissä ja myyjä oli neuvonut sen käyttyä, niin eihän se muistanu mithän siittä mitä se myyjä neuvo. Siinä sahassa oli kytkin kotelo kyliessä johon piti laittaa öljyä. Ylimmäinen reikä oli sitä varten mistä pantiin se öljy ja alimmainen oli tarkistusreikä jota ylemmäs ei saanu sitä ölijyä panna. Latehan muisti, että se pittää täyttää sitä ylimmäistä reikää myöten. Siinähän kävi sillä laila, että kun alettiin sahaamaan isoja kuivia kuusia, niin se ölijy sytty palamaan eikä muuta saatu aikaan kun kauhia savu pöläkkä. Sillon oli savua Hyypiöuomalla.

No sittenhän sitä alettiin rassaamaan sitä sahhaa ja katkastiin siittä männän renkaat. Voi hyvänen aika, pantiin Aaro asialle, hitsauttamaan niitä männän renkaita Rovaniemelle. Ja sillä aikaa kun Aaro oli hitsauttamassa niitä männänrenkaita, alettiin purkamaan sitä sahhaa, enkä kyllä tiiä mitä varten. Oli yksi iso mutteri, että sitä ei saatu millään auki. Late sano, että jos olis vähän vinettua, niin kyllähän se aukiais. Tuli sitten ilta ja Aaro tulla venttaroi sieltä Rovaniemen reissulta ja sehän toi Latelle sitä vinettua. Late vähän aikaa napsiskeli sitä vinettua, niin yhtä äkkiä hyppäs ylös ja tuumas, lähetäämpä nyt kokkeilemhan sitä mutteria. Se kun meni ja ensi kerta pyöräytyksellä oli se mutteri auki.

Saatiinhan se taas lopulta se saha kuntoon ja alettiin vihaamaan niitä kuivia kuusia. Allani-veli ja Aaro ne olivat sillä töin, että panivat niitä pölliä ristikoille, me Laten kans oltiin siinä sahaus hommassa. Kun se saha paino 18 kilua, niin se oli meleko raskasta hommaa kun sitä päivän riiputti käsissä. Kun siinä vielä oli semmonen koukkuhammasterä ja joutu joskus sahaamaan alta päin niin se potkasi niin, että sitä oli äkkiä perseellään sammalikossa. Sillon kun tuli semmonen paikka niin mee huuvettiin Allani ja Aaro kaveriksi. Niinhän siinä seisua jorotti neliä miestä sahan takana kun yksi tällää sitä sen puun alle. Mutta silti siinä saatto käyvä niin, että koko miesjono keuvahti seliälhen pöpelikköön.

Niinhän siinä sitten kävi, että nuorella aviomiehellä alako tuntumaan, että eihän tästä tule piruakaan tästä porukka hommasta. Sanoin Latelle, että pannaan puoliksi nuo pölskyt mitä on tähän mennessä tehty ja osta minun ossuus tuosta sahasta ja aletaan kumpikin tekemään omaa hommaa. Ja sehän tuntu passaavan Latellekkin. Mistähän se isä arvasi kun menin keskellä viikkua kotia ja olin lähössä Rovaniemelle, sannoo mulle, että siä taijat olla lähössä moottorisahan ostoon. Niinhän minä olin ja ostin pikku Jobun, josta tuli mulle moneksi vujeksi hyvä työkalu. Niitä alako olla niitä sahoja vaikka minkä merkkisiä, eikähän ne tahtonu kaikki oikein hyvin pelata. Kerrankin oli Sääski Paavo ja Kylymä Ville olleet sahaamassa rakennuspuita Bebo-merkkisellä sahalla. Jopahan oli alakanu tenimään se saha, ventterit olivat pari päivää rassanneet tulilla sitä sahhaa. Toisen päivän iltapuolella se oli lähteny käymään, mutta kun se oli lähteny kiikkumaan Vilhon selekää pitkin ja repiny puseron. Vilho oli sanonu, että onko se piru vielä vihanenki.

Sen jälestäpä sitä ei ole tarvinnu palion ollakkaan niissä porukka hommissa. Se ylimmäinen kämppä alako mennä sitten niin huonoon kuntoon, että siinäpä ei liion ennään pystyny asumaan. Tuli kortteeripaikaksi se alimmainen kämppä. Siltä kämpältä niitä onkin palion, ja vaikka minkälaisia muistoja. Jouvuin tekemään tallinkin siihen kämpän viereen. Sekin kämppä oli talavella kauhian kylymä. Sinäkin talavena kun appiukko kuoli ja minä kortteerasin siinä monta viikkua, ja kun lunta kulkeusi kengissä sisälle, niin se ei sulannu siinä monneen viikkoon. Siinä sitä vain Risto ruunan kans päriäiltiin, toinen toisella puolen seinää. Kun oli palion peittoja, niin hyvin kai siinä tarkeni nukkua.

Olihan mulla siinä tallissa joskus kaksikin hevosta. Toista hevosta oli ajamassa Jurmun Pauli ja jonakin talavena Petreliuksen Arttu. Ja miehiä oli joskus puolikymmentäkin yhtä aikaa. Saapi sanua niin kun Markku, että siinä oli vaikka minkälaista ihimis riepua. Aaron ventterillähän oli kerran morsiankin siellä kaverina. Muutamanlainen sukan singuttaja kai se oli hänkin. Tulivat taas kerran sinne mettään ja Aaron kaveri oli kotua lähtiessä paistanu pannukakkua evääksi. Alakovat sitä syömään kahavitulilla niin se olikin kauhian sitkasta. Akka suuttu aivan hiiteen, kun Aaro sano, että tämähän on kauhian hyyvää, ei tartte kun kerran purassa niin leuvat pommppii lopun päivää. Se oli muuten semmonen naisen puoli, että se ei kättä koukistanu tiskaus eikä ruvanlaitto hommiin, mejän se piti laittaa ruoka sillekkin. Mutta korttipöyvässä se kyllä olis istunu vaikka aamuun asti.

Oli siinä kerran Lahti Taunon porukkakin kortteeria. Se mulla jäi siittä porukasta mieleen, että sillä oli kauhian ujoja ne pojat. Ne eivät viittineet alakaa syömään mejän nekösillä kun me oltiin sisällä. Mutta kun me mentiin ulos niin heti alako lusikat kalisemaan sisällä.

Siltä kämpältä se lähti Ollosen Onnikin viimesen kerran, oltiin Onnin kanssa kahestaan siellä kämpällä. Se lähti yhtenä yönseutuna käymään kotona, ja tullee aamulla ja sannoo, että ne taitaa nyt mulle nämä hommat riittää, hän on myyny Viliolle talon ja hän lähtee muille maille.

Linnun mettästyksen aikaan siellä oli mukava työhellä, kun mulla oli aina koira ja kivääri matkassa. Koira kun oli hyvä, niin usiasti se oli illalla, kun tulin kämpälle, joko metto tai koppelo matkassa. Koira saatto jäähä siihen kahavi tulille makkoilemaan, kun lähin sahhaamaan. Monesti kävi niin, että kun sammutin sahan, niin jo kuuluu koiran haukkuminen jostakin päin. Sehän piti hakia tulipaikalta kivääri ja käyvä ampumassa se lintu. Inkeröis Uuno lähti kerran perhän, että hänenki pittää nähä, miten se tipahtaa. Hiippailtiin sitä haukkua kohti, Uuno parikymmentä metriä minun perässä. Mennään, niin se koira haukku semmosta kuivaa kuusta, jossa ei varmaan ollu minkäänlaaista lintua. Sillon Uuno tuumaa, että on se perkele, kun se on opettanu koiranki hakemhan kuivia kuusia.

Jonakin aamuna lähin sieltä kämpältä hiippailemhan metton syyssoitimeen, se oli kans muka aika jännää hommaa. Se oli aina ihan pimiä aamu kun menin siihen soitimeen. Siinä sitten kuuntelin koska alakaa metton laulu kuulumaan, ja kun sitten alako valakenemaan päivä, niin sitä pääsi ampumaan. Sehän se oli se soitimella käynti mukavaa hommaa. Siinä oli oma tunnelmansa, syyssoitimella, kun ei kuulunut muita linnun ääniä, kun se metton laulu, muuttolinnut kun olivat lähteneet jo etelää kohti. Kevätsoitimella niitä oli muitakin lintuja äänessä, varsinkin laulurastas se raataili koko yönkin.

Mainokset

2 kommenttia

  1. Kivilahti Onni Edvard

    Veikko Jalmarilla jutut vain paranee

Trackbacks

  1. Ylä-Kemijoen historia | ylakemijoenhistoria

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: