Kerätär, Veikko: Saukon Hanna

Sehän on tuola Kivalossa sen niminen järvi kun Saukkojärvi. Se on semmosessa kairassa, että sinne on meiltäki Vanttaukselta matkaa toistakymmentä kilometriä. Sielä asuvat aikoinaan Saukon Hanna ja Jussi. Harjala oli niitten sukunimi. Se oli aikoinaan vähän semmonen paikka, että sielä keitettiin semmostaki lihhaa joka ei ollu aina ihan laillisesti hankittua. Mekin oltiin kerran Sääski Matin kans siellä mettilä, niin huomattiin, että mitähän ne nuo korpit liuaa yhen kummun laiassa. Mentiin kattomaan, niin sielähän oli tapettu poro ja lihat oli peitetty havuilla muutaman kuusen juurelle. Korpit olivat teheneet reijän siihen havu kerrokseen. Kyllä kai se Matti ilimotti poliisilekki sen asian, mutta ei kai siittä asiasta kuulunu mitään sen jälestä.

Sillähän oli Hannala aika palion niitäki velhon vinkeitä. Jos sinne oli joskus tulossa joku vieras, niin Hannala oli jo kahavi tulela kun vieras tuli sisälle. Kerran oli Sääskilahen Aaro menny niin Hanna oli sanonu, että kyllä minä tiesin, että sieltä tullee semmonen mies jolla on kauhian hyvän hajuset tupakit. Se Hannan mieshän sairasti vuosikausia siinä semmosta luusyöpää, vai mikähän tauti se lienee ollukkaan. Mutta kuitenki sillä mätäni jalat, että niitä ei ollu lopussa kun semmoset tyngät. Kertovat, että sitten kun se Jussi oli kuollu ja sitä oli lähetty viemään hevosella hautaan siitä pihalta, niin ei ollu jaksanu hevonen vettää, ennenkun Hanna oli käyny siinä tekemässä vähän omia taikojaan.

Isähän se kans kerto muutaman hevosen haku reissun. Sehän oli ennen semmonen homma, että hevoset olivat aina kesät Kivalossa laitumella ja syksyllä niitä sai hakia toisinaan viikko tolokula ennen kun ne sattu sieltä löytämään. Yhtenä syksynä oli taas isä ja Ollosen Janne hakenhe hevosia vishin viikkotolokula eikä hevosia löyvy mistään. Olivat taas olleet kerran kävelemässä sielä Saukon perällä, niin olivat päättäneet, että käyään istahtamassa Hannan tykönä. Olivat siittä olleet sitten lähösä niin Hanna oli sanonu, että jos teilä on niin hoppu, että lähettä kahavitta niin menkää, mutta jos jouvatta oottamhan kahavin niin saattaa hän sanuakki misä ne on ne tejän hevoset. Isä oli sanonu Jannele, että ootethan vasiten se kahavi ja kuunnelhaan mitä se Hanna höpisee. Nehän oli hörsässeet ne kahavit ja olleet siittä lähössä, niin Hanna oli sanonu, että käykääpä Kaupin kämpälä sielä ne on tejän hevoset.

Isä kerto, että he oli ne Kaupin seuvutki kävelleet niin monneen kertaan, että tuntu aivan mahottomalta, että ne vois sielä olla. Kun lähettiin siittä kävelemään Kaupille päin, niin kaikki vanhatki jäliet oli Kaupilta poispäin. Mutta ne oli päättäny, että käyhään kattomassa kuitenki olisko ne sittekki sielä. Olivat menneet meleko lähelle sitä kämppää ja kuunnelleet kuuluuko niitten hevosten kelloja. Kun ei ollu mitään kuulunu olivat äijät tuumanneet, että kylläpä nyt taisi Hanna erehtyä. Mutta kun ne oli menneet vielä, että oli alakanu kämpän seinä näkymään, niin samassa oli näkyny ruunan persekki. Hevoset oli seisoneet niin hilijaa siinä kämpän seinän vieressä, että ei ollu kellokaan edes kalahtanu. Mistähän lie tienny senkin homman. Kerran, sota-aikana kun oravan nahoilla oli hyvä hinta, lähettiin Olavi-veljen kans oravamettille sinnekki Saukon kairaan ja mentiin Hannan tykö yöksi. Sehän alako taas taas selevittämään niitä juttujaan. Sano, että toissa yönä hän näki pirun. Me tietenki kyselemään, että minkälainen se sitte oli se piru, Hanna sano, että se oli niinkun kolome kuusikarhakkaa pystyssä, ja se tuli tuolta järveltä yksiöistä jäätä pitkin. Sano vielä, että ensin se näytti tulevan tähän mejän rantaan mutta sitte se käänty johonki niemeen. Vielä se sano, että on hän enneki nähäny pirun mutta siitä perkele tulikin perälauta, mitähän lie silläkin tarkottanu.

Se oli vissiin sama reissu, kun jäätiin sinne yöksi, niin sinne tuli joku luutnantti muutaman siviilimiehen kans iltamyöhäsellä. Se luutnantti oli ampunu johonki hirven ja ne olivat hakemassa niitä hirven lihoja ja jäivät Hannan tykö yöksi. Tekivät oikein jämäkän hirvikäristyksen ja käskivät mejätkin syömään sitä käristystä. Sen muistan kuinka se luutnantti halusi raatauttaa sitä Hannaa. Sekun kuuli, että Hanna harrastaa sitäki pilkkihommaa niin se sano, että hämpä antaa teile semmosta lankaa joka ei ole paha jäätymhän. Sillon miä näin ensi kerran suonisiimaa jota on nykysinkin pilikkivavoisa.

Mehän siittä lähettiin taasen aamulla mettille. Hanna oli käyny edellisenä päivänä Siikakämällä, me kysyttiin, että näkykö sillä välillä oravan jäläkiä. Hanna sano, että sielä oli niin palijon oravan jäläkiä niinkun olis vittala lyöty. Mehän tietenki hyökättiin sinne mutta ei nähty sillä välilä kun yhet ainuat jäliet. Tultiin takasin siihen Saukon pihalle, niin sillon alako kuulumaan se kauhian ilikiän kuulonen huuto sieltä Siikakämältä päin. Se oli semmonen ääni nin kun olis täysi mies itkeny ja huutanu. Ei me puhuttu Hannale mithän siittä huuvosta kun se Hannan poika lähti johonki siittä aamulla, niin se pian luulee, että Viliami on puonnu jossaki heikkoihin jäihin. Toisen kerran olen kuullu sen äänen, kun oltiin Sääski Antin kanssa Kauppijärvellä kalassa, sinä syksynä kun mulla oli sotaväkhen lähtö eessä. Oli se niin viston kuulosta huutua, että ei sitä kyllä käsitetty, että mikä se oli se huutaja. Mehän lähettiin Saukolta sitten käpyttelemään kotia kohti. Päivä siinä kuluskeli kun ammuskeltiin oravia koiran haukusta ja alako ilta pimenemään, niin alako tuntumaan, että missä ollaan mikä maa. Taijetaanpa olla pikku hiliaa eksyssissä. Eihän siinä auttanu muu kun alakaa hommaamaan yöpaikkaa. Tehtiin tulet semmosen meleko ison kuusen alle ja siihen hyvät havupetit. Mutta siinähän kävi sillä laila, että kun se oli oikein luminen se kuusi, niin sieltä alako tulemaan vettä nukkujien niskaan, kun se tuli lämmitti sitä kuusta. Eihän meilä ollu muuta keinua kun alakaa kaatamaan se kuusi keskellä yötä. Aamulla kun lähettiin kävelemään niin alako jonkun ajan perästä näkymään tuttuja maisemia. Illalla oltiin taas kotona.

1 kommentti

    Trackbacks

    1. Ylä-Kemijoen historia | ylakemijoenhistoria

    Vastaa

    Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

    WordPress.com-logo

    Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Twitter-kuva

    Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Facebook-kuva

    Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Google+ photo

    Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

    Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

    %d bloggers like this: