Komulainen, Irma: Auttin Nuorisoseuran historiaa

1800-luvun lopulla nuorisoseuratoiminta oli alkanut levitä ympäri maan. Oli huomattu, että nuorisolle tulee olla jotakin järjestettyä hommaa, että paremmin säästyisivät huonoilta houkutuksilta. Niinpä Auttissakin innostuttiin asiasta. Auttin Nuorisoseura oli aloittanut toimintansa jo 1920-luvulla. Se rekisteröitiin v. 1931. Alusta alkaen seuran toiminta sisälsi monenlaista omaehtoista toimintaa; oli urheilua, pesäpalloa, tansseja. Urheilukenttää ei ollut, mutta se ei ollut mikään harrastuksen este. Kylän kujatie sopi hyvin juoksureitiksi ja hyppypaikaksi pehmitettiin sopiva mullikko. Hiihto- ja muiden urheilukilpailujen lisäksi järjestettiin iltamia, retkiä ja muita tapahtumia. Taloissa kokoonnuttiin, pidettiin ompeluseuroja, laulettiin kuorossa, tehtiin näytelmiä. Kaikki tehtiin omin voimin. Köydenveto oli mukava ja suosittu kilpailu – kumpaankin päähän joukkue kokeilemaan voimiaan. Kerran tuli pojille piilopaikoista uupelo, kun Piiraisen Eino tuli ja nappasi köyden puukolla poikki ja kilpailijat lentelivät sinne tänne. Hiihtokilpailuja pidettiin paljon. Suksilla liikkuminen oli jokapäiväistä muutenkin. Vaikka ei sadasosasekunteja tunnettukaan, olivat kilpailut kovia. Tansseja nuoriso kävi pitämässä mm. Surmanivan sillalla, joka Kuusamontiellä ylittää Auttijoen. Niemelän Akselin kuorma-autolla sinne useimmiten köröteltiin tai mentiin kävellen. Sen ajan hiljainen autoliikenne ei sillalla tanssaamista haitannut.

Yhteistyötä lähikylien kesken syntyi nopeasti. Varsinkin Juujärven ja Luusuan kanssa auttilaiset olivat monissa otteluissa ja juhlissa. Matkat eivät olleet esteenä, vaikka tiestä ei ollut paljon tietoa, autoista nyt puhumattakaan. Juujärvellekin käveltiin porukalla illan kuluessa, yövyttiin taloissa ja seuraavan päivän kilpailujen jälkeen taas tallusteltiin kotiin. Venettäkin käytettiin tilanteen mukaan. Iltamissa vierailtiin myös Posiolla ja Pekkalassa. Vierailuiltamat olivatkin mieluisia reissuja. Askiin vain tavarat ja sitten veneeseen. Haitari soi, joku souti, toinen sauvoi. Taittuivat matkat tarpeen tullen jalankin. Iltamien ohjelmat harjoiteltiin itse, se olikin hauskaa. Milloin lausuttiin Räikköräähkää tai Löperöisen Lottaa, milloin taas esitettiin Unelmia karjamajalla tai Regina von Emmeritziä.

Helluntai oli erityinen juhlapäivä kesän alkajaisiksi. Silloin kokoonnuttiin Auttikönkäälle.  Väkeä tuli polkupyörillä, veneillä ja jalkaisin, kuorma- tai linja-autoillakin Rovaniemeltä asti. Kuusamon maantieltä ei Könkäälle asti ollut mitään tietä; viimeinen kilometri pisteltiin melko märkää metsäpolkua pitkin.  Nuorisoseura piti ravintolaa, tarvikkeet kuskattiin joko Auttista veneellä tai maantietä autolla, Hännisestä sitten hevonen loppumatkalle. Purilailla kantaenkin saatiin kahvistelutarpeet polkua pitkin Könkäälle. Myytiin kahvia, simaa, munkkeja, keitettyjä kananmunia. Kahvi keitettiin uitonpirtin keittiössä ja myytiin luukun kautta. Muut myytävät oli tehty kotona valmiiksi. Helluntaimenot jatkuivat kaksipäiväisinä. Osa väestä käväisi vähän nukahtamassa kotona, osa yöpyi Könkäällä. Pehmeällä sammaleella saattoi hyvin uinahtaa. Tai sitten valvoa samoilla silmillä koko juhlat komean, jylhän luonnon keskellä. Piilopaikkoja löytyi niin hellupareille kuin sahtipöntöillekin. Kerrotaan entisaikaan Auttikönkäällä pidetyn oikein kunnon kylätappelujakin. Kuin ihmeen kaupalla onnettomuuksilta vältyttiin, vaikka vaaranpaikkoja kallioilla ja louhikoissa kyllä riitti. Auttiköngäs on pysynyt kaikki vuodet nuorisoseuran retkikohteena. On ajeltu porukalla polkupyörillä, myöhemmin jo autoilla. Pyöräretkiä tehtiin myös Palokönkäälle.

Ensimmäistä seurantaloa oli alettu rakentaa jo 1929 Pirttikosken törmälle. Puut ostettiin valtion metsästä, työt tehtiin osin päiväpalkoilla, osin talkoilla. Naiset ompelivat kauniisti kirjaillut ikkunaverhot taloon. Seurantalon yhteyteen rakennettiin varmuuden vuoksi putkakin, jos vaikka liikaa olisi innostuttu tanssin pyörteissä. Kovin vähän putkaa kuitenkin tarvittiin. Järjestys osattiin pitää. Monet iltamat juhlittiin sinisen grammarin tai Aikion Matin haitarin tahdissa. Kun pelimanni piti tauon, silloin aloitti Ketolan Alpi laulun Tuli paloi hongan juurella. Jopa syntyi salissa liikettä. Ja laulu ”Auttin kylän törmällä on näillä tytöillä koti” veti loputkin väen piirileikkiin mukaan.

Talon laajennus oli v. 1939 meneillään, kun syttyi talvisota. Nuoria miehiä jäi sankarihautoihin. Seuran toiminta toi kuitenkin hieman kevennystä raskaisiin sotavuosiin. Eri tehtäviä varten oli määritelty vastuuhenkilöt: oli jäsenmaksunkerääjää, huvi-sekä urheilutoimikuntaa, kaluston- ja tilintarkastajaa, talon lämmittäjää, rahastonhoitajaa, emännöitsijää, järjestysmiehiä. Sodan uusi vaihe mullisti koko kylän. Talot tyhjenivät, väki pakeni evakkoon. Kun kotiin palattiin, ei mikään ollut entisellään, seurantalokin poltettu.Alkoi ennennäkemätön jälleenrakennuksen aika. Eloon heräsi myös nuorisoseura. Jo päivämäärällä 15.4.1945 on pidetty johtokunnan kokous.Seuraavana vuonna rakennettiin Pirttikosken rannalle entiselle talon paikalle tanssilava, 10 x 10 métriä. Puut kerättiin kyläläisiltä. Kioski ja irtokulissit tehtiin pahvista. Niin syntyi komea lava komean kosken rannalle.

Paljon tehtiin talkootyötä, velvollisuuksista ja sovituista töistä oli myös huolehdittava. Niinpä päätettiin, että toimikunnan jäseneltä, joka on ilman pätevää syytä poissa kokouksesta, peritään 100 markan sakko kultakin poissaolokerralta. Järjestys se olla piti.

Maamiesseuran kanssa alettiin pian suunnitella uutta taloa. Paikkavaihtoehtoja olivat Poroharju, koskenranta ja Ruuhimäen seutu. Koska Metsähallitukselta oli jo vuokralla urheilutarkoituksiin ns. sahan kenttä Poroharjulla, päädyttiin siihen. Korkalovaarasta ostettiin entinen saksalaisten parakki, jonka piti väliaikaisratkaisuna palvella ennen kaikkea urheilutoimintaa. Vielä haaveiltiin kosken rannalle oikeaa taloa.Aika kuitenkin muuttui nopeasti, huonoksi mennyt tanssilava kosken rannalta purettiin, ja lopulta nuorisoseura osti 50-luvun alussa maamiesseuran omistaman osuuden parakista. Taloa alettiin heti kunnostaa; katto korotettiin ja uusittiin. Sisäseinät pahvitettiin ja maalattiin, korjaukset ovat sitten jatkuneet eri vuosina. Kesällä 1954 oli koko seuratoiminnan ajan suurimmat juhlat, Suvijuhlat, Auttissa. Niitä järjestettiin tuohon aikaan vuorotellen eri nuorisoseurapaikkakunnilla. Väkeä kokoontui Auttiin ympäri Lappia; jo perjantai-iltana linja-autot ja kuorma-autot toivat nuorisoseuralaisia kylään. Majoitus oli asuntolassa, koululla ja taloissa. Se oli suuri tapahtuma, kaksipäiväinen.

Työssä oli väkeä pienimmästä suurimpaan; oli ravintolatyöntekijää, järjestysmiestä, lähettiä ja lääkintämiestä, oli nuolenheitonvalvojaa ja majoitusmestaria ja monenlaista kipparia. Vuosia myöhemmin Suvijuhlien paikalle nuorisoseuraväen kesäjuhliksi muotoutui Jutajaiset.  Useita kertoja Auttistakin osallistuttiin niin Suvijuhliin kuin Jutajaisiinkin. Ainakin  Luusuassa, Tennilässä, Sinetässä ja Pelkosenniemellä oltiin isolla joukolla. Pelkosenniemellä Auttin tanhujoukkue voitti ensimmäisen palkinnon. Luusuan suvijuhlille matkustettiin Rinteen kuorma-autolla. Ressu lavalle vähän suojaksi, pukkipenkeillä istuttiin, ja oli mukavaa. Katolla kyltti: Auttin Nuorisoseura. Mukana usein oli myös voimistelijoita ja lentopalloilijoita. Rovaniemen suvijuhlien historialliseen kulkueeseen osallistui Auttista mm. kullankaivajia ja Ruijankävijöitä.

50-luvulla oli sekä seurantalo että urheilukenttä ahkerassa käytössä. Talvitapahtumia järjestettiin myös koululla. Lapin nuorisoseurojen talvipäivät järjestettiin 1957. Noina aikoina oli virkeää näytelmäkerhotoimintaa, kylän opettaja ohjasi näytelmiä. Seitsemän veljestä tankkasivat aabbcctänsä moneen kertaan, vierailivatpa naapurikylissäkin.

Vähitellen taloon alkoi tulla kiertäviä elokuvaesityksiä ja muita vierailijoita. Omat ohjelmailtamat hiipuivat. Urheilutoimintaa oli kyllä vielä pitkään, pesäpalloa, lentopalloa ja hiihtokilpailuja.Sitten tulivat ryminällä autot ja televisio. 60-luku olikin hiljaista aikaa koko maan nuorisoseuroissa. Välimatkat katosivat autojen myötä, oman kylän iltamat eivät enää riittäneet. Yhteydenpito naapureihin muutenkin väheni, viihdyttiin TV:n ääressä. Kun uutuuden viehätys vaimeni, taas herättiin. Talo oli päässyt rapistumaan, kattokin vuoti niin, että isoimmat vesilammikot piti tanssien edeltä luututa. Ovet oli narulla sidottu kiinni. Nimismieskin huolestui ja tuumasi tarkistuskäynnillään, että jos ette lukkoja saa, niin vaihtakaa ainakin nuo narut, lahoja jo taitavat olla.

70-luvulla alettiin taloa kunnostaa oikein vauhdilla. Elettiin suurta humppatanssien aikaa, väkeä virtasi Auttiin tansseihin ympäriinsä. Kesälomien aikaan ryntäsivät Ruotsiin muuttaneet lähikylien asukkaat komeilla Volvoillaan. Tarvittiin iso sali; se saatiin, kun vahtimestarin asunto ja näyttämö purettiin ja kaikki tuli yhdeksi isoksi tilaksi. Laitettiin myös keskuslämmitys, uusittiin vesikatto, ja talo maalattiin ja muutenkin ehostettiin.

Vaikka tanssitoiminta oli näkyvintä, muutakin oli: hiihtokilpailuja, mäkikisoja,  pilkkikisoja, haastehiihtoja. Kylän senaikaisesta elämästä kertoo haaste Auttin hiihtoväelle. Siinä kutsutaan mukaan joukkueet niin kauppiailta kuin traktorimiehiltä, hevosmiehiltä, reservialiupseereilta, koulun väeltä, autoilijoilta, pyyntimiehiltä, martoilta, maamiesseuralta ja vesiosuuskunnalta; nuorisoseurastakin löytyi viisi joukkuetta. Tehtiin myös retkiä teatteriin ja konsertteihin, Kaustisellakin käytiin ja retkeiltiin ympäri maata, vähän rajojen taaksekin. V.1981 juhli koko Suomen nuorisoseuraliike 100-vuotisjuhlia Helsingissä Olympiastadionilla. Sinne mentiin Auttista oikein linja-autoporukalla.

Ruotsiin muutto vei paljon väkeä. Se näkyi kaikessa elämässä.Seurantaloa on hiljaisempinakin aikoina pidetty kunnossa. Vilkkaiden tanssien tieltä 70-luvulla purettu näyttämö rakennettiin uudelleen. Vesijohto ja sisäwc:t on rakennettu, uusittu ikkunat ja huopakatto, nykyaikaistettu keittiötä ja ravintolaosaa.

Vuosien aikana seuran toiminta on muotoutunut paljolti yhteistyöksi kylän muiden seurojen ja yhteisöjen kanssa. Yhdessä on järjestetty retkiä, juhlia ja muita tapahtumia nuotioilla, seurantalolla, koululla. Milloin teemana on ollut jonkun seuran juhlavuosi, milloin kauneuspadon kunniaksi pidetty kylän yhteinen juhla, kansainvälisten työleirien päättäjäiset tai muu kesätapahtuma. Seurantaloa vuokrataan hirvipeijaisiin, tansseihin ja muihin tilaisuuksiin sekä yksityisiin juhliin.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: