Pentti Sääskilahti: Kyläreissu 1913 (näytelmä)

Viime vuosisadan alun maalaispirtti, jonka katosta roikkuu leipävarras, lattialla rukki ja kirvesvarren aihioita.

Henkilöt:

Talon isäntä:        Partalan Akseli
Talon emäntä:     Partalan Tyyne
Vierailija:              Ahorannan Arvid
Vierailija:              Ahorannan Maija

Akseli istuu keinutuolissa käyrävartista poltellen. Tyyne katselee ikkunasta.

Tyyne:          Tulehan siäki kattomhan mitä tuola liikkuu, vai valehtelleeko minun silimät. Nähtäs nelijälä silimälä paremmin.

Akseli:          No mitäpä sielä voi liikkua muita ko joku poro korkeinthan.

Tyyne:          Ei ole poro. Tummempaa tulijaa on kärrytielä tulosa.

Akseli:          (nousee ylös ja kävelee ikkunan eteen) No on tottavie tuo hevonen, ekkö siä  ees hevosta tunne.

Tyyne:           Tunnempa nyt ko sanoit. Tahtoo vain tuo pitkän matkan näkö olla       kehenonlaista.Ei erota ko tumman ja vaalian,-hämärästi neki.-No nyt alakaa                   erottua hevosen muovot, ketähän siinä mahtanee istua rathaila?

Akseli:         Tuo näyttää kyllä Ahorannan Tuulialta tuo hevonen.

Tyyne:           No on se Maija lähteny Arviitin kans reishun kola-kärryilä. Nyt alakaa   minunki kiikarit erottamhan ko tulevat tarpheksi lähele.

Akseli:          Kovin on korkialentosta verrata sinun tihirusilimiä kiikarhein.

Tyyne:          Näjempähän tältä ettäisyyveltä samala laila mitä sinunki kalansilimilä.

Akseli:         Sehän ajjaa ko vanhasta muistista konin navetan nurkale.

Tyyne:           Älä siä käytä tyttöhevosesta nuin rummaa nimitystä, sievä tamma se on. Maija näyttää nostavan sylyksen heiniä hevosele purtavaksi.

Akseli:         (kävelee takaisin keinutuoliin) Pittäähän sillä olla elukala purtavaa ajan     kulukkeeksi.

Tyyne:          (istuu pirtinpöydän penkille) Meile ainaki tullee hyvvää ajankuluketta ko näin harvinasia vierhaja tullee.

(Kuuluu kuistin oven narahdus, sitten lattialankkujen narinaa,-ovi avautuu. Arvid on sarkavaatteissa, Maija mustassa pitkässä leningissä huivi päässään ja kädessä kovan elämän kokenut maitopääläri.)

Arvid:           Kirvesvartta taloon!

Maija:            Ehtoota, ehtoota talole ja talon väjele.

(Akseli ja Tyyne vastailevat samoilla sanoilla.).

Maija:            Terveisiä tullee teile monelta suunn………

Arvid:           Annahan olla niijen terveises kans, ne kerkiää myöhemminki. Kuulumisia täsä ois mukava tituleerata näin ensi alakhun.

Akseli:           Niinpä tietysti, mutta purkakaapa matkakamppeita päältänne ja painakaa puuta, ettei kantapäät leviä.

Maija:            (ojentaa päälärin Tyyneä kohti) Meilä se poiki Lemmikki männä viikola. Täsäpä ois tuliaisina ternimaitua.

Tyyne:           Kiitos,kiitos! Teiltäkö piisaa Lemmikin maitua kulettaa ihan syvänmaile asti.

Maija:            Mikäpä on tuuvesa ko on kaks lehemää navetta-pöksäsä utarhet pullolhan.

Tyyne:           Meilähän sitä ei olekhan ennää ko tuo yks kanttura ja seki ummesa. Olhan Akselin kans ryypitty vain vettä, joskus puolukoila höystettyä.

Maija:            Oispa pitäny tietää,oishan tuota ollu enempiki?

Tyyne:           Kyllähän sitä kaks aikusta pärijää. Ei ole ollu sikramoista huolta ennää vuosikymmenhin. Mutta miten se on suvi menny Ahorannala?

Maija:            Siinähän tuo niinku ennenki. Kerppuja olen taitellu nelisen viikkua elukoile talaven varraa. Arviiti on kolunnu jänkiä kortheja niittämäsä ja kokuamasa kashoin.

Arvid:           Tuntuu menevän aivan anhittomhin kortheitten kasvuki. Ennen kaso puolta pitemmäksi mitä nyt. Onneksi on elukkojen pääluku puonnu puolela, eihän tuota muuten jaksaiskhan.

Akseli:           Älä muuta visertele, kovin on työlhäksi menny vaikka meiläkhän ei ole lehemän-kantturan lisäksi ko vasikka ja pari lammasta.

Tyyne:           Ja siinä on ihan nokko! Mitä ko saa henkihieverisä vettää rettuuttaa niitä kortheja syystalaven.

Arvid:           Niin, teilähän ei sitä hevosta ennää taija…..?

Tyyne:           (osoittaa sormella miestään) Tuosahan meilä on hevonen. Tämä se kiskoo häkilä heinät, puolen penikuluman päästä kauimmat.

Arvid:           No miten se tuomonen hevonen valijastethan? (naurahtaa)

Tyyne:           Minunhan se pittää lyyvä koni valijhaishin. Selevittäkhön hevonen paremmin.

Akseli:           No miähän olen teheny ittiä varten luokan ja länget. Suittia ja päittiä en suinkhan käytä mutta marhaminta sitashan kiini. Ei tosin mahan vaan rinnan ympäri. Kyllä se vaan kortehäkki sieltä peräsä huilaa. Tahtoo siinä päivä mennä Kurkiaavala käyvesä..Pitänee taas talaven aikana vähentää päälukua kahela.

Tyyne:           Niin ne voimat hupenee. Saathin vielä kuitenki koivukerppuja lato täythen.

Arvid:           Kerppuja on meiläki nyt riittävästi, ko sain vaihtaa niitä jänkäkoirila Hulukkoselta.Miähän sain ostettua niin pyytävän verkon kirkolta, että se oikeen houkuttellee kaloja. Sano kauppias sen olevan oikeen puuvillaa.

Akseli:           Pystyykö ne nykysin jo puitaki keheräämhän villaksi asti? Pitänee olla melekonen rukki.

Maija:            Se on olemasa semmonen puuvilla kasvi. Sitä kasvaa Ameriikan maasa. Siittä oli avviisisa juttua, että alakavat valamistamhan vaatheja siittä puuvillasta.

Tyyne:           Taitaa jäähä hopiale lämpösen piosa pässin pökkimile.-Jatkakaahan te ropinoita, miä käyn panemasa kahavit tulemhan.

Maija:            Kaikin mokomin.(kääntyy isäntään päin) Sielä on kuulemma niitä puuvilla peltoja aivan silimän kantamattomhin.Lehen mukhan ovat issoimmat maa-pösöt hommanhe Afriikasta orijia tekemhän kaikki likaset ja raskhat työt.

Akseli:           Mitähän ne ite tehenevät?-nämä pösöt meinaan.

Arvid:           No nehän tietenki istuvat ruoska käjesä ölijytynnyrin päälä laskemasa rahoja. Kulluuhan se nuoruus silläki laila.

Akseli:           Pitäsköhän se minunki hommata sieltä orija. Siinä sitä oiski ihimisilä kattomista, ko Kurkiaavan suunnasta painelee tulemhan musta hevonen ja valakonen pösö istuu kuorman päälä vetelemäsä piipusta haikuja.

Maija:            Niin ja pääsisittä Tyynen kans sukuloimhan oikeen rii-kyytilä eikä tartte ees nakata heinäsylystä kylästellesä niinku tuole mejän Tuuliale.

Arvid:           Pittääpä tosihhan käyväkki kattomasa Tuuliaa joko se on purru ne heinävähät.

Akseli:           Tosihhanki-ja samala voi purkaa lasikustin kuormaa, jos semmoshen on jääny painheja aamusörrin jäläkhen.

(Miehet lähtevät pirtistä johon Maija jää yksin)

(Maija kävelee ympäri pirttiä, katselee väliin kukkia ja laulaa lurittelee jotain vanhaa virttä n. 3-4 min.)

(Miehet palaavat pirttiin)

Akseli:           Onko täälä alakanu tällä välin lauluseurat. Sillä on tuola Maijala sitte sievä ääni. Laulaa ko pessäänsä tekevä peipponen.

Maija:            (naurahtaa hämillään) Vai oikeen peipponen, nyt isäntä kyllä liijottelee.

Arvid:           Eiköhän se tavallinen kottarainenki riitä ylistykseksi, vaikka eihän tuo niin paha ääni ole.

Akseli:           Kyllä se on luoja lauluääniä jakaeshan ottanu sieltä ykköspinosta Maijan kohala. Meile tulleshan sillä ei ole ollu jälelä muuta ko nelospino.

Tyyne:           (tulee höyryävä pannu toisessa, kori toisessa kädessä) Mitä täälä oikeen pinoista raatathan?-olin kuulevinani.

Maija:            No nehän nuo miehet pakkaa tekemhän pinotavaraa vaikka lauluäänistä. Noinko nopshan siä kahavin laitoit?

Tyyne:           Oli vielä hiillosta piisisä,-jääny aamusyönniltä niin äkkiäkö siinä kauvon mennee. Että oikeen lauluääniä oli pinottu. Mejän Akseli se on semmonen virtuoosi, että kerranki se laulaa körötteli tuosa pihamaala niin miä pysähyin kuisthin kuuntelemhan sitä taivaita hipovaa mussiikki esitystä. Se mejän elätti variski lähti pakosale, että siivet vain viuhahti.

Akseli:           Tulipahan tuo kuitenki takasi.

Tyyne:           Tuli takasi-viikon päästä! Semmonen lauluelämys konsertti se oli mejän pihasa. Pittää ihan varua ettei se vaan mene navetta pöksäsä aukasemhan suuta ainakhan laulua varten.

Maija:            Äänelläänhän ne laulaa taivaan linnukki

Tyyne:           (kaataa kahvia) Ko oiski linnun vaikkapa hiirihaukan ääni niin oishan seki jotaki, mutta tehkääpä hyvin ja ottakeetta kahavia niinku äitivainajani sano.

Maija:            Sulla on hajusta päätellen ihan täyttä kahavia.

Tyyne:           Nyt on täyttä ko tuli näin harvinaisia vierhaja. Tavallisesti me jatkethan sitä ohoran jyvilä.

Arvid:           On siittä aikaa oikian täyskahavin juonnista. Vaikuttaa ihan siltä niinku tuo Tuulia ois kulettanu mejät oikiihan talhon.

Akseli:           Pittäähän sitä vierasvarraa olla Sokeri jytyset vain meinaa mennä anhittomhin ennenku loppuu mutta Kello-Eino lupas tulevala viikola tuuva kirkolta pari toppia.

Tyyne:           Ottakaahan ennenku jähtyy. Ja pittää muistaa topata ja vankasti. Käntty ei lopu se joskus vain vähenee. Einon kyytisä tullee vartti senttaali vehenää ja puolikas ruvista. Ohoraa meilä on vielä omasta takkaa.

Arvid:           Kaikenlaistahan sitä nykysin saa ko vain hilikkuja piisaa. On ollu vain niin huono orava vuosi. Oisko parikymmentä nahkaa koko talavena.

Akseli:           Mullahan sitä ei ole muuta ko joku loukku jolla olen jonku kärpän saanu. Rihimoja ja ansoja on satakunta vaan eipä nuita jäneksiäkhän kannata myyvä olemattomila taksoila. Mehtikanoista on toki ollu merkittävvää apua. Ja tietenki kesälä piisameista. Tuohon tekemhäni pajurotjhan uiskenteli nelisenkymmentä jokirottaa.

Arvid:           Vai olet siä onnistunu pakertamhan niin ottavan rotjakhen. Minunhan pittää sulta kysyä tekoneuvua semmoshen pyyvykshen.

Tyyne:           Pittää muistaa välilä kastaa eikä vain puhua suuta puhthaksi.

Maija:            Hyviä on Tyynen kahavit ja kastettavat. Nisuleetatki on niinkö juhannus ilimat.

(naiset puhuvat hiljaisella äänellä keskenään kun miehet alkavat keskinäisen jutustelun)

Akseli:           Alunperinhän miä tein sen haukia varten,-oikiasthan kevätpyyntiä varten. Menin sitte kokemhan ensimäistä kertaa niin oli nelijä pullukkamahasta piisamia ja vielä kuuven kilon hauki.

Arvid:           Sehän on nyt vaikka kuinka hyvisä hinnoisa piisami.

Akseli:           Saa saman mitä koiran nahasta. Kaks piisamia vastaa yhtä kettua, että silläpä niitä kannattaa pyytää.

Arvid:           Eikä haittaa ainakhan kevväälä vaikka kalat on häipynykki rotjasta. Saapihan tuota jänkäkoiraa hölseithen aikhan nelikko tolokula.

Akseli:           Parin viikon aikanahan nuita tuli nelijä nelikollista suolattua.

Arvid:           Sulla pittää selevittää mulle neuvoja sen tekemishen, jospa miäki pääsisin verottamhan piisamikantaa. Vai loppuukohan ne sulta kokonhan?

Akseli:           Tuskimpa, ko vielä eri järvistä pyyvethän.-Sehän tehhään vähän samala mallila mitä isorysä. Pari metriä pittuutta, metri levveyttä sekä pari jalakaa korkeutta. Nielu on vaaksan levynen ja pajunpäät jätethän rotjan sishän irralhen. Ne mennee nielun jäläkhen yhthen eikä sieltä pääse mikhän pakenemhan.

Arvid:           Sepä on ovelasti tehty. Sullahan taitaa olla oikeen ketun hummeetikoppa sielä lätsän-pitopaikan alla.

Akseli:           Tiijä häntä. Vahinkoja sattuu joskus paremmisaki perheisä. Tällä kertaa on käyny pölijälä pölijän tuuri.

Arvid:           Sullahan on niitä käjen taitoja ko rustaat hevosen valijhatki ihimisen pääle sopiviksi, niin miksei se synny hyvä vankilaki piisamien valtakunthan,-kiitoksia emännäle kahavista. Oli oikeen hyvvää kahavia pitkästä aikaa.

Tyyne:           Olokaapa hööli. Olisitta vaan saanu topata rankemman kautta.

Maija:            Kastamista on ollu piisale asti. Aamula syöthin ruvis puurot jo ennen sian pieremää ja varoilta on vielä laukusa nauriskukkua välinkuluku evhänä, että kiitosta vaan Tyyne hyvistä kahaveista ja nisusta.

Tyyne:           Se on mukava ko on joskus etes mitä tarijota hyvile vierhaile.

Akseli:           Lähethämpä me tästä tuohon pirtin pöyvän äärhen porinoimhan. Saavat akat juoruilla keskenhän oikeen mahan täyveltä.

Arvid:           (siirtyvät) Alethan me uutisoimhan oikeen ison maaliman kummallisuuksista, jos et ole sattunu kuulemhan.

Akseli:           Empä ole puolhen vujen kierthon nähäny muita ko Karsikas Aapon, joka oli mettäreissula puolikuuta takaperin. Laitethin sen matkasa sannaa Kello-Einole kauppa-asioista. Vuojen kierthon ei ollu sekhän käyny ihimisten ilimoila.Harmitti vain sitä, ettei ollu ruutia ennää ko kahthen latinkhin ”Ei raaski oikeen riekkua tai pyytä ampua ennenku saa tuotettua kirkolta mustaa ruutia”,puheli Aapo.

Arvid:           Eipä ole järin suurta kuulijakuntaa ollu näkemäsä sinunkhan suun aukasuja.

Akseli:           Ei niin. Akan ja Aapon kans mitä on vuoropuhelua harrastettu elukkain lisäksi mutta sehän pakkaa olemhan yksinpuhelua.

Arvid:           Mutta nyt ei tartte yksin raatailla. Istuppa vankasti molemmila kankuila ettet tipaha penkiltä ko miä alan selevittämhän. Ensinnäki olivat tehenhe Enklesmannien kuninkaskunnasa maaliman suurimman höyrylaivan. Se oli niin suuri, että Kurpan Kallen mukhan siihen mahtus Mikkelin juhulien seuraväki ja Rovaniemen markkinaväki reilusti, eikä tekis tiukkaakhan.

Akseli:           Pitäsköhän tuoki uskua. Jospa sillä Kallela oli väärää tietua.

Arvid:           Ei ollu väärää. Kuulehan juttua. Se laiva oli lähteny väkiä täynä kohti Ameriikan valtakuntaa. Ennen lähtyä se oli oikeen kastettu ja saanu nimekshen Titanik.

Akseli:           Oliko se oikeen pappi ollu kastamasa?

Arvid:           Siihen ei tietomääräni riitä mutta ko olivat menhe muutamia viikkoja oli se laiva törmänny huhtikuisena yönä jäävuorhen!(ääntä korottaen)

Tyyne:           Mitä se tuo Arviiti haastaa jäävuorista? Mitä ne semmoset vuoret on?

Akseli:           Niin ja miten se meresä on vuori? Taitaa olla mätäkuun……

Arvid:           Tämä on täyttä asiaa. Kauppiaski sano, että tästä oli raattioki pauhannu kokonaisen viikon päivät ja avviishin se oli painettu lihavila puustaimila. Se on semmonen vuoren kokonen jäämöykky joka on lohennu jostaki napajäätiköstä ja lähteny ajelehtimhan.

Akseli:           Ja siihen oli iso vene tökänny.

Arvid:           Siihen,-ja se oli sen laivan loppu.Se uppos ja vei meren syvvyykshin 1513 ihimistä!

Tyyne:           Voi herra jumala nähkhön! Vetishen hauthanko meni semmonen ihimismäärä?

Arvid:           Semmonen määrä meni, oli ollu jopa joku suomalainenki.

Akseli:           Jokapaikhan niitä piisaa suomalaisia ko sinnekki.

Maija:            Ajatelkaa, semmonen määrä painuu ihimisiä valtameren syvvyykshin eikä voi siunata ees kotimaan multhin.

Tyyne:           Sano siä muuta. Pitikö tämmönen kirrous vielä kohata ihimiskuntaa? Eikö ois vähempiki piisannu?

Arvid:           Tutkimattomat ovat herran tiet, niinhän se iso kirijaki sannoo. Seku piti olla vielä uppuamattomaksi tehty ja näin kuitenki kävi.

Akseli:           (kävelee mutkan pirtissä pää painettuna) Kaikkia sitä kuulee ko vanhaksi ellää. Olipa tosi merkillinen uutinen,olipa….

Arvid:           Joku laiva sinne oli sähkötetty häthin ja se oli kerenny muutamia pelastaa. Siinäki joukosa oli ollu joku suomalainen.

Tyyne:           No niilä kävi moukan tuuri. Voi vain kuvitella mitä sielä on joutunhe ihimiset kokemhan.(kuivaa esiliinaan silmiään)

Maija:            Koettelee, vaan ei hylkää herra voivat ainaki nämä pelastetut sanoa.

Akseli:           Toipahan nämä vierhat mitä melekosen uutisen, on tottavie.

Tyyne:           (katsoo Akseliin päin) Sanoinhan miä sulle puolikuuta takasippäin, että vierhaja tullee mies ja nainen isompien asioitten kans

Akseli:           Miä en kyllä saa päähäni…….

Tyyne:           No sillonko mulla tipahti tiskatesa kahavelin ja puukko ja se puukko jäi pysthön törröttämhän lattiale. Sehän oli selevä ennus.

Akseli:           Taishan siinä jotaki semmosta olla ko oikeen alan hunteeraamhan vaikken nuihin ennustukshin oikeen uskokhan.

Tyyne:           Pakko se on sinunki kalhos upota ko ite näät miten on käyny. Kahaveli tarkottaa naisvierasta, puukko miesvierasta ja sekö tippuu pysthön-se on iso asia.

Akseli:           Miä se olen aina arvellu, että jollakikko tippuu tavarat käsistä niin se on huterasorminen.

Tyyne:           Olehan siinä sormines.

Maija:            Pittää se miestenki tunnustaa Tyynen ennustajan kyvyt.

Akseli:           Joskushan se saattaa napsahtaa kohale ko palijon tiskaa.

Tyyne:           Palijon tiskaa!1 Ei nuisa mejän syömäkaluisa ole PALIJON tiskaamista!

Akseli:           Pittää niile kuitenki usiamman kerran vujen mithan näyttää tiskirättiä.

Tyyne;           Eikä parane ainuasthan näyttää vaan niitä pittää hankata jopa tosishan toisinhan.

Maija;            Varsinki kallaa syyvesä jos ei muista laittaa heti likhon niin kyllä on lujasa.

Tyyne:           Niin on. Saa siinä rättiä heiluttaa suunthan jos toishenki niin ei ole kumma vaikka joskus tippuu lattiale,-mutta että tällä tavala tippu.

Akseli:           Kannattaa ruveta tiskaamhan joka päivä, että meiläki kävis tämmösiä vierhaja tihiämmin.

Tyyne:           Olehan siinä tiskaamistes kans.

Arvid:           Eikä ne kummat kuulumiset vielä tähän lopu, aihe vain muuttuu paremmaksi.

Tyyne:           Onko sielä maaliman turuila jotaki hyvvääki tapahtunu?

Arvid:           On tapahtunu ja ihan naapurimaasa Tukholma merkkisesä kaupunnisa.

Akseli:           Sehän on ruottalaisten pääkaupunni.

Arvid:           Niin on ja sielä on pijetty olumpian kisat.

Tyyne:           Mikkä ne semmoset kisat on?

Arvid:           Ne on maaliman suurimmat kilipailut josa urheilijat mittelevät kaikisa lajeisa. Sielä on ollu suomesta juoksemasa semmonen mies ko Hannes Kolehmainen. Se on voittanu kultamitalin peninkulumala ja puolela peninkulumala. 3000:n metrin joukkue juoksun on voittanu Suomen joukkue ja siinäki oli tämä Kolehmainen matkasa.

Akseli:           Onko juuri niin kova kipittäjä löytyny Suomen maasta, että voittaa kaikki?

Arvid:           Eikä täsä vielä kaikki. Siinä joukkuejuoksusa ja puolela penikulumala synty myös uuvet maaliman ennätykset!

Tyyne:           (lyö käsiään polviin)Voi herra nähkhöt! Niin kova pinkojako on löytyny mejän maasta. Se taitaa ravata kovempaa ko hevonen.

Maija:            Häätyyhän se mennä lujempaa mitä on Tuulian vauhti.

Arvid:           Ei sille hevonen pärijää. Mitäkö seki kauppias puhu poronkusemasta, niinkö meiltä tänne, että tiiman sishän se sen laukkoo.

Akseli:           No onpa tosijhan löytyny vikkelä jalakanen mies. Mitähän tuo syönee saahakshen jalat nuin vipeltämhän?

Arvid:           Ruvisleipää ja puurua oli sanonu syövänsä. Raattioon olivat haastatelleet ja kauppiihala tietenki korvat hörölhän, että kuulee kaiken.

Maija:            Mistä sitä met saatas ostaa ruvista halavala. alettas syöttää sitä Tuuliale niin muuttus kauramoottorista ruvismoottoriksi.

Arvid:           Vähämpä tuota on ollu ees kauroja antaa. Eihän sitä yhestä sarasta palijon liikene,-vähän aphen sekhan.

Akseli:           Jos tuo on vain niitä kirkonkylän Kolehmaisia niin taijampa lähtiä tahtomhan sitä meile hevoseksi! Tultas teilekki kylhän talavela kilipahevosela, että huuru vain purkautus sieraimista.

Tyyne:           Olekko siinä! Meilähän on jo kaksjalakanen hevonen eikä tartte ko pottuja ja ohorapuurua.

Arvid:           Ei ole tämän perän Kolehmaisia. Sanohan se kauppias sen olinpaikan muttei tarttunu korvien välhin, oli niin palijon siinä ihimettelemisen aiheita.

Akseli:           On siinä ollu korvila kuultavaa kerrakshen. Selevittikö se molemmat uutiset samala kertaa?

Arvid:           Ei samala mutta kahela peräkkäiselä kertaa ku kävin kirkola.

Akseli:           No on sulla ollu uutisia ihan tuuva asti.-Vai on meilä semmonen juoksija.

Tyyne:           Pitäsköhän se mejänki tehä tillaus ruvisjauho säkistä, saatas tälle mejän ”hevosele”vipinää kinthuin.

Akseli:           Ei passaa nyt tillailla. Hilikut on menny anhittomhin eikä ole nahkojakhan ennää monta orrela.

Tyyne:           Mutta kallaapa on ja monta nelikkua. Kyllä sitä nelikollisela saa puolikhan säkin jauhoja.

Maija:            Saa hyvinki ja onhan se muuthemmaksi mukava syyvä ruvisleipää jos puuruaki.

Tyyne:           Puurhonko sekottaa vielä mustikkoja sekhan niin kipiä pittää olla jos ei maistu.

Maija:            Pyhäruokaahan se ainaki meiläpäin semmonen on. Siihenkö vielä kylymää maitua.

Akseli:           No jos kerran nelikollisela saa puolikhan niin tällä puhheela tehhään tillaus Arviitin vietäväksi.

Arvid:           Se asia ei Tuulian kyytisä palijon paina ja tillaus mennee perile.

Akseli:           Paneppa siihen asialistales vielä vyyhti ansalankaa, jos siihen mahtuu. Alakavat ottaa nykyset viritelmät jo ruostetta.

Arvid:           Eihän ne semmoset ansat luista silimukasa ennää hyvin mikkä ruosthesa on ja saahan siittä uuvesta lankasta hyviä onkikoukkuja.

Akseli:           Sitä sammaa ajattelin tehä. Nekö käyttää tulesa ja karkasee niin tullee kovia. Kolome koukkuako pannee yhthen pyythön niin kestää isommanki hauin vonkalhen.

Maija:            Kyllähän se pittää minun ja mejän vonkalhen lähtiä pyrryyttämhän huulia Tuuliale lähtökäskyksi Ahorantaa kohti.

Tyyne:           No mikä hoppu teilä on? Keitethän haukipotut, ettei tartte näläkäselekoshen lähtiä.

Maija:            Kyllä se tullee vähän hoppu sinne kantturojen tykö. Lusiala, sillä mejän vanhemmala lehemälä tahtoo utarhet vuotaa jos mennee lypsyt yliajale.

Tyyne:           Onhan se tietenki niinki mutta voittehan haukata vähän huikopallaa. Meilä on ohora rievää ja hyvvää suolahaukia.

Arvid:           Ei ole oikeen vielä ruoka maulhan. Haukathan kärryisä evhäjä jos pääsee huikajainen pääle karkaamhan.

Tyyne:           Hajeppa Akseli kunnon suolahauki, että saavat sitte kotona pistää vaikka potuile höystöksi.

Maija:            Se se kyllä maistuu. Mikä onkhan parempaa ko suolahauki, potut ja löökikasti. Sillä jos ei näläkä siirry niin ei sitte milhän.

Tyyne:           (Akseli nousee lähteäkseen ulos) Ja ota sieltä puovista se vanha rieska, annethan Tuulialekki matkaevästä.

Arvid:           Tejän pittää tulla sitte Akselin kans kattomhan mejänki huushollia. Pane tuo ukko valijhaishin jos että saa mustaa oria tai Kolehmaista. Hankikannon aikhan on hyvä tulla ko pistää sivakat alle niin alakaa maisemat vaihtumhan.

Maija:            Ja lähtekääki aikasten liikhele, että kerethän porinoija oikeen kunnola. Mitäkö kertyy kaikellaista asian tynkää niin palijon, että suupielistä roikkuu.

Tyyne:           Kertyyhän sitä. Eipä niitä tänne asti tule kuoleman sanansaattajien lisäksi juuri muita uutisten tuojia. Kyllä se on menny hilijaseksi elo ku kakarat lähti maaliman turuile.

Arvid:           Niinhän se varmasti tällä perälä on. Meilä on senthän muutamia torppia kävelymatkan pääsä vaan mennee välistä viikkoki ettei näje tuon eukon lisäksi kaksjalakasia muita ko lintuja.

Akseli:           (tulee pirttiin) Täsäpä tätä olis herkkua kerrakshen. On siinä ihimiselä erinäisiä makuelämyksiä ko pääsee ruotimhan kahen eri järven haukia!

Arvid:           Vaihtelu virkistää, niinku sanothan. On kuitenki hyvä tilanne ko on mille suuta aukassa eikä tartte mennä kurnivala mahala olokipatjan pääle.

Tyyne:           Älä muuta virka. Saahan kiittää yläkerran valtiasta hyvästä muonavujesta.

Maija:            No niin, alethampa me lähtiä panemhan yks hevosvoima liikekannale panhon. Jääkää hyvästi ja muistakaa tulla käymhän Ahorannala päin.

Tyyne:           Tulhan, tulhan ja viehän tervheiset Lanssilan Reetale ja Pietun hemetile, sille Auroorale ja tietenki Amanta-siskole jos löytyy sinnekki sananviejää. Panehan tervheisten sekhan semmonen höystö, että hyvin sielä pärijäilhän.

Maija:            Ne mennee perile.

Akseli:           Jäi teile nyt palijon asioja muistin pääle ko on nämä kauppa-asiakki.

Arvid:           Muisti pellaa ja asiat hoijethan niinku on puhuttu.

Maija:            (avaa oven) Näkemiin sitte ja muistakaa tulla.

Akseli:           Kyllä me teilä tulhan käymhän ko teiltä saa korvat kuultavaksi näin kovan luokan uutisia, että niisä on märehtimistä pitkäksi aikaa. Näkemisiin sitte siihen asti.

Arvid:           Näkemiin, näkemiin!

Tyyne:           Näkemiin ja hyvvää vujen tulua.

Maija:            (vetää mennessään oven kiinni) Sitä sammaa teile.

Tyyne:           (kuivaa hetken päästä esiliinalla silmiään) On ne hyviä ihimisiä nuo Maija ja Arviiti. Tuomosten uutisten ja tuliaisten kansa tulivat meilekki, saahan kohta syyvä uunijuustua.

Kaikki tulevat esiin ja kumartavat yleisölle.

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: