Piittisjärvi

Piittisjärvi siirtyi osaksi Ranuan kuntaa 1920 tai 1930-luvulla.

Kuuluisimpia Piittisjärveläisiä on Piittis-Antti, 1800-luvulla elänyt ja palkittu karhunkaataja. Hugo Sandbergin kirjoituksen mukaan Antti Piittisjärvi kaatoi kaikkiaan 75 karhua. Sandberg kuvaa Antin pyyntiretkiä ja Anttia itsesään kirjassa Hiihtourheilu Suomessa (1891). Sandbergin mukaan Piittis-Antti ”on enimmiten keväthiihdossa onnistunut saavuttaa ne 75 karhua, jotka hän eläessänsä on tappanut. Hän oli aikanaan paikkakunnan parhaita ja kenties paras hiihtomies. Jonakuna keväänä hän hiihtämällä saavutti 6 mutta useasti 2 tai 3 karhua, jotka kaikki hänelle kävivät eräksi. Kumppania hänellä ei usein karhunhiihdossa ollut muussa toimessa kuin ahkion vetäjänä.

Kerran oli kuitenkin muutama hänen tuttavistaan lähtenyt hänelle kumppaniksi kontionpyyntiretkelle, josta tämä kumppani oli kertonut, että, kun he ensiksi jonkun matkan metsiä hiihdettyään saapuivat aukean vuoman laitaan, päättivät he vuoman kovettuneella hangella koetella suksiensa liukkautta. Antilla oli ahkio perässä mutta hän kuitenkin antoi kumppaninsa hiihtää ennalle ja jäi itse aavan ranteelle tupakoitsemaan. Kumppani lähti hiihtämään määrätylle suunnalle ja kun hän keskivuomalta silmäsi taaksensa, näki hän, kun Antti pisti piipun taskuunsa, suorasi sompasauvat käteensä ja lähti lylyänsä lykkimään. Ei aikaakaan, ennen kuin voimansa takaa hiihtävä mies kuuli suksen kalskeen takanansa, ja kuin tuulispää lentää suhahutti Antti nyt hänen sivuitsensa, potkaisten, ponnistaen sivakallansa kahden sauvansa varalla vauhtia lylylle, jolla hän joka potkauksensa perästä liukui 20-30 syltä (1 syli=1,781 metriä). Ahkio souti kahta puolta Antin perässä niin kuin sukkula edestakaisin. Niin ennätti Antti metsään, katos puitten taakse ja sen erän perästä kumppani ei Anttia nähnyt sillä karhunhiihtoretkellä. (Hugo Rich. Sandberg: Sukset metsästyksessä käytettyinä, teoksessa Paasilinna, Erno (toim.) 2001. Erämiehiä ja erämaiden vaeltajia.)

Mainokset

12 kommenttia

  1. Tuula Neuvonen

    Muutin Piittisjärvelle 1950-luvun puolivälissä.Vanhempani ostivat Irja Rinteeltä talon, jossa oli alakerrassa huone, kauppahuone ja varasto, yläkerrassa oli yksi huone, jossa puulämmitys;porinmatti. Alakerrassa oli puuhella, myymälähuoneessa taisi olla oljylämmitys. Sauna ja wc olivat ulkorakennuksessa, vesi nostettiin kaivosta, myöhemmin siihen laitettiin pumppu.
    Kylässä oli kaksi kauppaa: Lapinmaa ja vanhempieni omistama Kemihaaran Talouskauppa. Oli koulu ja asuntola, jossa sivukyliltä tulevat koululaiset asuivat arkisin kouluaikoina. Kylä oli sähkötön, valaistuksen hoitivat öljylamput, tilleyt ja hasakit. Koulussa oli kolme opettajaa, oli alaluokat, keskiluokat ja yläluokat, jatkoluokka käytiin Ranualla.Linja-auto lähti aamulla Rovaniemelle ja tuli illalla tuoden postin kylään. Posti haettiin Piiraisesta, kunnes se ikävien tapahtumien jälkeen siirtyi sitten meidän kaupan hoidettavaksi.Muistan ne pakkasaamut, kun väkeä tuli kaukaakin odottamaan linja-autoa ja lämmittelivät keittiössämme, jossa me muksutkin nukuimme.
    Piittisjärvi on 5km pitkä ja asukkaat kävivät kaupassa talvella hevosilla ja kesäisin veneillä. Isälläni oli moottorivene, jolla Jokiselän Heikki vei tavaroita Kaistolle ja Koukunperälle.
    1957 saivat kylän asukkaat sähköt ja puhelinkeskusta hoidettiin kotoani, johon oli tehty remontin myötä huoneita enemmän ja kauppaan mentiin eri ovesta. Kesäisin hoidimme myöskin kioskia, jossa myytiin pilsneriä limonadia, karamelliä, tupakkaa ja keitettyjä munia. Viikonloppuisin oli makasiinimme takana metsikkö, jossa miehet pelasivat sököä ja ottivat välillä yhteen nujakoiden niin että männikkö ryskyi.
    Muistan kouluvuosieni alkuajoilta, kuinka talonmies aamuisin sytytti luokkien uuneihin tulet ja lamput.Koulun juhlat olivat koko kylän tapahtumia; oli joulujuhla, kevätjuhla ja äitienpäiväjuhla. Maamiesseuran talolla esitettiin elokuvia, pidettiin ohjelmallisia iltamia ja urheilukilpailuja.
    Kylän hirsinen koulurakennus paloi eräänä talvisena lauantaiyönä, ja tilalle rakennettiin uusi koulu.Kylän raitilla oli kouluaikaan vilkasta, kun asuntolan lapset ja kylän lapset kokoontuivat. Kesäisinkin kauppamme oli varsin vilkas kohtauspaikka, varsinkin sen jälkeen kun tie Kaistolle, Siikakämälle ja Paattingille valmistuivat, samoin tie Pohjasperän kautta Ranualle ja edelleen Kemiin. Kemistä oli Kemijärvelle postiautoyhteys Pekkalan kautta.Rovaniemelle matkustaessa oli Pekkalan kohdalla ylitettävä lossilla Kemijoki. Talvellä oli jäätie ja keväällä ennen jäiden lähtoä matkustajat kuljetettiin moottoriveneilla.
    Paljon olisi entisestä kotikylästäni hauskoja juttuja kerrottavana, mutta jätän tilaa muillekin muistella menneitä. Lähdin neljännen luokan jälkeen Rovaniemelle oppikouluun, kun ei lähempänä ollut. Siihen aikaanhan koulua käytiin lauantaisinkin. Kouluasunto oli oltava Rovaniemellä pitkän matkan takia.
    1989 isäni laittoi minulle baarin entisen kauppamme tiloihin.Se oli aika,jolloin keskiolut tuli joka kylän baareihin ja kahviloihin. Tuulan baarissa vietin jännittävän vuoden kylän isäntien juopotellessa ja koetellessa välillä painiotteella paremmuuttaan, kivetkin kävivät toisinaan aseista. Jos tilasi poliisia, tuli se Ranualta seuraavana päivänä.
    Tänä kesänä käydessäni Piittisjärvellä, oli Kemihaaran Talouskauppa purettu ja pieni pärekasa muistutti entisistä vuosista, metsää kasvoi pihassa. jolla aikoinaan oli vilkasta toimintaa. Lähdin muiden mukana Ruotsiin, kuka lähti minnekin, ei olla yhteyttä pidetty.

  2. Tuula Neuvonen

    Korjaus edelliseen tekstiin;Tuulan baari perustettiin 1969
    Tuula Neuvonen

    • Orvokki Koukkula,(Piittisjärvi)

      Olipa mukava lukea muisteluita menneiltä ajoilta.Paljon on tapahtunut sen jälkeen varmaan meidän kaikkien elämässä.Kun kerroit soramontu tapahtumista,niin mieleen on jäänyt humalaisten moniäänisesti laulettu Eldankajärven jää,kuului tyynellä säällä melkein Piittisjoelle saakka.Joskus vähän pelottikin ukkojen mölinät ja kahakat.Ei minullakaan ole tietoa monenkaan kouluaikaisen kaverin vaiheista.

  3. Raija Loiva, (Vaarala)

    Tulee vanhat ajat mieleen näitä lukiessani, vaikka nykyään kouluaikoja tulee mietittyä aina silloin tällöin, liekö vanhuutta ja nostalgiaa. Muistan minäkin koulun palon, vaikka asuimmekin kaukana koululta. Tulenkajo loisti meille saakka, noin 10 kilometrin päähän. Me asuimme asuntolassa viikot, meillä oli siellä.todella mukavia hetkiä Oli paljon kavereita joiden kanssa leikkiä. Meidän suosikkipelimme oli nelimaali, sitä pelasimme iltakaudet koulun pihalla. Myös koulun opettajat asuivat koululla olevissa asunnoissa. Muistan kuinka eräs opettajista kerran pyysi minua ja siskoani hakemaan maitoa Paanaselta, hän varoitteli kovasti olemaan kaatamatta pääläriä. Tottakai se sitten kaatui ja maito oli tiellä. Eipä auttanut muu kuin mennä tyhjän astian kanssa takaisin ja pyytää uusi maito. Muistaakseni saimme sen, mutta piti kertoa opettajalle, että ensimmäinen erä kaatui ja opettaja joutui maksamaan meidän vahingostamme. No, ei opettaja enää pyytänyt meitä toista kertaa.

    Muistan myös ensimmäisen elokuva kokemukseni Piittisjärvellä. Koululta jonkin matkaa Pohjasperälle päin oli nuorisoseuran talo johon tuli kiertävä elokuvien näyttäjä ehkä 50-luvun lopulla. Pääsimme kaikki, ainakin asuntolassa asuvat katsomaan sitä ilmaiseksi. Elokuvan nimeä en muista, mutta tunnelman ja jännityksen muistan.
    Olisi todella mukavaa tietää mitä koulukavereille on elämässään tapahtunut, valitettavasti minäkään en heistä tiedä. Elämä heitti meidän perheen Nastolaan jo vuonna 1962.

    • Matti Kortesalmi

      Koulun palon muistan minäkin, se oli myöhäissyksyä. Kylään oli saatu kaksi viikkoa aikaisemmin puhelimet, joten meillekin herätys tuli puoli kaksi yöllä. Polkupyörällä ajoin koululle katsomaan tulipaloa. Tie oli niin vellillä, että oli todella vaikea polkea. Paikalle kertyi paljon väkeä, joista rakennettiin kaksi ketjua Syväjärveen. Toista ketjua pitkin menivät tyhjät sankot Syväjärveen, ja toista pitkin tuli täydet sankot paloruiskulle. Sitä pumppasi neljä miestä ja yksi ohjasi vesiletkua. Palokunta saapui paikalle palon hyvin loppuvaiheessa. Muisteluksia olisi paljonkin, mutta olen hyvin hidas kirjoittamaan!

      • vesapuu

        Ei haittaa jos olet hidas kirjoittamaan, liuska päivässä tuottaa 365 sivua vuodessa ja puoli liuskaakin melkein kaksisataa sivua. Vähemmänkin voi kirjoittaa. Jos kirjoitat, lähetä osoitteeseen vesa.puuronen@oulu.fi niin laitetaan muidenkin luettavaksi.

  4. vesapuu

    Kiitos näistä kirjoituksista. Jos teillä on valokuvia tai muita muisteluksia Piittisjärveltä niin lähettäkää ne osoitteeseen: vesa.puuronen@oulu.fi

  5. Erkki Nuottila

    Kysely/muistelus Piittisjärvestä. Isävainaa (Auvo Nuottila) ja äitimuori (Leena) olivat kauppiana Lapinmaan myymälässä 60-luvun alussa. Muutimme n. 1968 Piittisjärveltä Tepsaan. Muistikuvani ovat tuolta ajalta hieman heikkoja, sillä en ollut vielä koulussa tuolloin. Muistan, että Lapinmaan kauppa oli maatilan yhteydessä lähellä järveä ja Katri Helenan Puhelinlangat laulaa oli suosittu laulu. Toinen muisto on, kun pikkuveljeni kanssa olimme kiivenneet maatilan traktorin kyytiin ja yhteisvoimin saimme traktorin käyntiin, lumilinko perässä kohti ladon seinää. Onneksi isäntä ehti hätiin ja pelasti meidät pojat, traktorin ja ladon.
    Kävin eilen Piittisjärvellä ajamassa, kun satuimme olemaan mökillä Simojärvellä. Yritin löytää vanhan Lapinmaan kaupan, mutta en ole varma löysinkö sitä. Onko kenelläkään tarkkaa tietoa siitä missä Lapinmaa sijaitsi ja olisiko siitä valokuvaa tai muuta tarkempaa tietoa?
    tv. Erkki Nuottila

    • Eila Härkönen

      Pekkukuja on tien nimi missä Lapinmaan kauppa on ollut. Kuuselan maatila on samassa pihapiirissä.

  6. alpo lintula

    lapinmaan kauppa oli piittisjärvellä nykyisen markku kuuselan omistamalla hevostilalla,mutta muistatteko mikä vuosi oli kun piittisjärven koulupaloi oliko vuosi 1957vai 1958 olisin tiedosta kiitollinen.olin kyllä itse koulussa siihen aikaan mutta aika tekee muistillekin tepposia

    • Orvokki Koukkula

      Minulla on sellainen muistikuva että koulu paloi 1959 vuonna pyhäinmiesten päivän aikoihin.
      Orvokki Koukkula(Piittisjärvi).

  7. Eeli Juotasniemi

    Aivan,oli kaupat Lapinmaa ja Neuvonen ja myöhemmin Kallunki.
    Neuvosella kaikki kävimme paljon,jopa yötäkin..Veneellä,hevosella ja suksilla kuljimme.
    ”Joki Heikki” kuskasi koululaisia ja muitakin ”VIRE” moottoriveneellä.
    60-luvun molemmin puolinen kevät-talven huipempumahan oli koulujen väliset
    (Piittisjärvi,Kaisto,Putkivaara) hiihtokilpailut, joka oli vuorottain oli eri koululla,,
    ja paljon oli myös vanhempia (yleisöä) mukana.
    Puusukset oli silloin ”in”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: