Sääskilahti, Olavi: Harjalan Antti

Tämä kummajainen oli saapunut kylämme laitimmaiselle tilalle ilmeisesti 1900-luvun alkupäässä. Antin isä Sippa Harjala, oli syntynyt 1854 Pudasjärvellä ja äiti Sofia (s. 1848) taas oli Salmisia Kuusamosta. Sippa ja Sofia kuolivat molemmat Rovaniemellä. Antin lisäksi ainakin hänen Jussi veljensä vaikutti pohjoisessa. Kirkonkirjojen mukaan Antti oli syntynyt Kemihaaran kylässä 1880 mutta puheet edustivat toisenlaista totuutta. Vuoden 1900 molemmin puolin tuli rajan takaa laukkuryssiä ja muutakin asujaimistoa Suomen puolelle, mikä voi viitata myös Antin sukulaisineen tuloon tuohon aikaan. Lähes kaikki tulijat halusivat vaihtaa nimensä suomalaiseksi jo turvallisuutensakin takia.

Molemmat Harjalan veljekset naivat Sarajärven siskokset Ranuan Saukkojärveltä akoikseen. Antti ja Anna saivat kolme poikaa Lennen, Kalevin ja Oivan sekä niin ikään kolme tytärtä Helmin, Rauhan ja Tuulan. Ilmeisesti Antti oli miettinyt tilan ostonsa jälkeen tulevaisuutta, miten hankkia elantonsa. Hän oleili pitkiä aikoja Lapissa saamelaisten sekä kolttien parissa. Eräänä yönä ollessaan yöpuulla kaksi lapinukkoa keskustelivat parantajan kyvyistä. Antti esitti nukkuvaa mutta kuuli kaiken, mitä lappalaiset praatasivat. Tämän tapahtuman jälkeen Antti alkoi ottaa vastaan potilaita muuallakin kuin Lapinmaalla.

Hän sai kotiseudullaan leikkisästi nimen ”viides kunnanlääkäri” koska kunnalla oli kolme lääkäriä ja Mikkolan Antti vei neljännen nimiinsä, ollen niin ikään kansanparantajia. Harjala erikoistui reumahoitoihin keräten kasveja metsästä ja kesäisin oli kaikki lähialueen muurahaismättäät täynnä pulloja, joista tohtori keräsi tärkeää rohtoa potilailleen. Tiettävästi hän paransi kotikylältään ainakin seuraavat henkilöt: Männikön Kalle, Laukkasen Tauno, Vihriälän Eelis, koulun opettaja Anna Wennström sekä Koivikon Ville, jonka parannuksesta kertoili tyttärensä Eeva. ”Isä ei päässyt pois nukkumapaikkanaan pitämästä vinttihuoneesta, niinpä paikalle haettiin jo tunnettu reumalääkäri . Oli se kova homma kantaa kuumaa vettä tynnyri täyteen jyrkkiä portaita. Isän piti mennä kaulaa myöten tynnyriin rohtojen sekaan.” Jonkin ajan kuluttua oli Ville tullut portaat alas yksin kävellen.

Muistan, kun poikasena kannettiin Antin tavaroita tien laidasta hänen saavuttuaan ”kirkolta”. Tulipalokommunistina oli tilannut itselleen kaksi lehteä, Neuvostoliiton ja Rakentajan, vaikkei kyläläisten mukaan kouluja käymättömänä osannut lukeakaan vaan Aallon Tyyne kirjoitti hänen lähettämät reseptit, jotka lähtivät lääkkeitten matkassa potilaille. Meille poikasille hän jyrisi tärkeimmän neuvonsa hänelle tyypillisellä äänellään: ”Sitten kun alatte rakentaa taloja pistäkää itäpuolelle paljon sementtiä, sieltä saattaa ruveta ruveta jyty käymään”.  Kaiken kaikkiaan Antti oli suuri persoona.

Mainokset

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: