Kuusela, Erkki Leonpoika: Säpsän tiilitehdas

säpsä 1947 200SÄPSÄN TIILITEHDAS

Tiiliä jälleenrakentamiseen

Sodan jälkeisen Lapin jälleenrakentamisen alettua oli suuri tarve rakennusmateriaaleista. Nauloja, sementtiä ja tiiliä oli vaikeaa saada. Valtio avusti jälleenrakentamista kuljetustuilla, mutta aina oli pula jostain. Joskus 1946 – 1947 vaihteessa Juotasniemellä, jossain yleisessä tilaisuudessa oli pohdittu rakentamisen vaikeuksia ja siellä isäni Leo Kuusela oli saanut kuulla, että Paavo Hirsivaaran maalla olisi savea. Savesta otettiin heti näyte ja lähetettiin tutkittavaksi Helsinkiin. Vastaus oli, että savi on sopivaa tietyllä osuudella hiekkaa. Niinpä isä-Leo alkoi valmistella tiilen tuotantoa. Ensiksi piti rakentaa savimylly ja kuivaamo sekä tiilen polttamiseen ”tiilihauta”.

Erkki Kuuselan laatima Säpsän tiilitehtaan seudun asemapiirros

Erkki Kuuselan laatima Säpsän tiilitehtaan seudun asemapiirros

Ensimmäinen savimylly valmistettiin puusta. Se oli iso saavimainen astia, jossa oli keskipylväs piikkeineen, ja jota hevonen kiersi aisan varassa. Aluksi saven toimitti myllylle Paavo Hirsivaara kottikärryillä n. 300 metrin päästä. Myöhemmin rakennettiin pienois-rautatie, joka helpotti saven kuljettamista. Sekoitettu savi-hiekkaseos leivottiin käsin puumuoteissa tiiliksi.

Kuivauksen jälkeen tiilet ladottiin tiilihautaan poltettavaksi. Tiilihaudassa oli molemmin puolin neljä uunia, jotka olivat reilun pari metriä syviä.

Tiiliuunissa Laina Puuronen, Enni Nikula, Leo Kuusela ja Bertta Timonen, kuvaus Leo Härkönen 1947

Tiilihaudassa Laina Puuronen, Enni Nikula, Leo Kuusela ja Bertta Timonen, kuvaus Leo Härkönen 1947

Polttopuiksi hankittiin aluksi Herrasen sahan pintoja, joiden sekaan laitettiin vähän rankoja, jotta puulados ei olisi ollut liian tiivis. Tulta pidettiin yhtäjaksoisesti, kunnes päällimmäisetkin tiilet olivat palaneet kauniin punaisiksi. Muutaman kyläläisen kanssa valmistettiin tiiliä niin, että lähiseudun rakentajat pääsivät jo vuonna1947 muuraamaan piippunsa Säpsän Tiilitehtaan tuotteista. Tiiliä tehtiin vain kesäisin yhdellä poltolla 42 000 kpl.

”Noki-Sonni”

Vuoden 1950 paikkeilla toimintaa tehostettiin hankkimalla Ilmajoelta Veljekset Välkkilän konepajalta moottorilla pyöritettävä savimylly, johon hankittiin Pekkalan puimaosuuskunnan hehkukuula-moottori. Moottori oli tullut suuren painonsa vuoksi sopimattomaksi liikkuvaan puintityöhön. Ison kokonsa ja mustan olemuksensa johdosta moottoria alettiin kutsua Noki-Sonniksi. Käydessään se poksautteli savurenkaita ilmaan, ja välillä se pillastui, kun väljän sylinterin läpi pääsi polttoainetta kampikammioon, ja kun sitä oli kertynyt tarpeeksi, niin kampiakseli roiskautteli sitä sylinteriin. Seurauksena oli, että kierrokset kiihtyivät ja moottorin tärinä lisääntyi. Ensin lensi savupiippu pois ja sitten koko kone pomppi ikään kuin pillastunut sonni. Hyppiminen loppui kun sulki polttoainehanan ja odotteli että roiskuva polttoaine loppui.

Tiilien kärräystä puisilla kottikärryillä. Takana Leo ja Aili Kuusela. Kärryjä työntämässä Bertta Timonen ja Enni Nikula, seisomalla Laina Puuronen. Kuva Esko Härkönen.

Tiilien kärräystä puisilla kottikärryillä. Takana Leo ja Aili Kuusela. Kärryjä työntämässä Bertta Timonen ja Enni Nikula, seisomalla Laina Puuronen. Kuva Leo Härkönen.

Tuntemattomia tiilentekijöitä Säosän tiilitehtaalla.

Tuntemattomia tiilentekijöitä Säpsän tiilitehtaalla.

Tuotannon loppu

Tiiliä myytiin koko lähiympäristön alueelle ja vähän myös Norjaan. Tiiliä tehtiin kesäisin aina vuoteen 1953 asti, jolloin konkurssi lopetti tuotannon. Kiivain jälleenrakennusbuumi oli ohitettu ja pienet markkinoita häiritsevät tekijät oli tarpeen poistaa. Pieniä sahoja kohtasi sama kohtalo. Tiiliä ehdittiin valmista vuosien 1947 – 1953 välisenä aikana puoli miljoonaa kappaletta. Konkurssin jälkeen 1954 heinäkuussa isäni muutti perheineen synnyinkuntaansa Ranualle, Portimon kylään.

Säpsä

Säpsän Tiilitehdas sijaitsi Säpsäkönkään alapuolella Kuusamontien puolella Kemijokea n. 60 kilometrin päässä Rovaniemeltä, Pekkalan ja Auttin kylien välissä. Paikkakunnan nimi oli myös Säpsä. Nimeä ei käytetä enää, vaan paikka tunnettaan nykyään Juotasniemenä.

Kuvassa Leo Kuusela, Paavo Kuusela, Aili Kuusela, sylissä Raili, Laina Puuronen, Enni Nikula sylissään kirjoittaja Erkki Kuusela, Bertta Timonen ja ehkä Eeva Nikula tiilitehtaan asuinrakennuksen edessä kesällä 1947. Kuvaaja Esko Härkönen.

Kuvassa Leo Kuusela, Paavo Kuusela, Aili Kuusela, sylissä Raili, Laina Puuronen, Enni Nikula sylissään kirjoittaja Erkki Kuusela, Bertta Timonen ja ehkä Eeva Nikula tiilitehtaan asuinrakennuksen edessä kesällä 1947. Kuvaaja Leo Härkönen.

Tiilitehdas asuinrakennuksineen ahtautui kapealle alalle joen ja tien väliin. Voimalaitosten rakentamisten johdosta koko alue on nykyään veden peitossa ja siten vain Kemijoki hellii ja huuhtelee tiilitehtaan muistoja. Ohi ajaessaan paikan tunnistaa siitä, että Kemijoki virtaa entisen tiilitehtaan tienoilla kaikkein lähimpänä tietä.

Ranualla 25.10 2013 Erkki Leonpoika Kuusela

4 kommenttia

  1. Harri Kuusela

    Kovaa työtä. Leon sotavammatkin varmaan vielä painoi. Hatunnosto menneille työmiehille ja varsinkin noille työtäpelkäämättömille naisille.

  2. Tervehdys Erkki!
    On mukava nähdä lapsuuden kuvat Säpsältä teidän perheestä kuinka kova isäsi-Leo kovan luokan yrittäjä ja myös Äitisi, eikä yrittäjyys loppunut Säpsälle muutitte Ranuan Portimojärvelle Leolla oli erilaisia kokeuluja yhteiskunta ei ollut valmis niille ideiolle ja kokeilulle kukka-ruukkulantaa oli ämpärissä muista kun tapasin Leon Rovaniemen Keskon maatalous osastolla hän oli esittelemässä Biolookista lantaa, Minulla on mukavia muistoja lapsuuden ajalta leikimme ja kiikuimme Tiilikuivaamon orsilla, meitä pojan- jullia oli paljon ja tyttöjä Säpsän-törmillä kaikkea hyvää sinun perheellesi terveiset kaikille tutuille,
    Olli Härkönen Sodankylän Luostotunturilta

  3. Niemelä Tapio

    Terve.En kyllä tiedä onko ollut puhetta isäsi kanssa tiilenpoltto-opista.Isäni Eelis on kertonut monet kerran, että tiilen polton olisi opettanut ja ensimmäisen haudan polttanut isoisäni Olli Aukusti Niemelä,(liekö tosi) ja muistan senkin kun penskana kuuntelin isäni ja naapurin juttutuokioita kun olivat käyneet keräämässä vielä tiiliä maastosta tehtaan lopetuksen jälkeenkin joihinkin tarpeisiin. Terv.Tapio Niemelä

  4. Hei! Hauska oli nähä tätini Enni nuoruudenkuvissa. Eikö se vain pilkota meiän talo vastarannalla, Ennin ja isäni koti, jossa itsekin vietin monta vuotta ennen kouluikää mummon kanssa asuen. Tästä tiilitehtaasta on ollut useita muisteluita.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s