Sääskilahti, Pentti: Hakalan Veikko
Veikko Armas Sääskilahti syntyi Juho (Janne) ja Olga Margareeta Sääskilahden rakkauden hedelmänä Simuna Puurosessa kahden ja puolen kilon painoisena pojan köllinä 12.5. 1929. Onneksi lapsimäärä pysyi yhtenä sillä aikaa leimasi tuolloin köyhyys, puutetta kärsittiin lähes kaikesta, elintarvikkeista ja vaatteista etenkin.Isä Janne rakensi Alalammelle mökin valtion maille. Tästä meni tietysti tieto virkamiehille ja niinpä Jannelle määrättiinkin sakko moisesta pahuuden teosta, -kokonaista 50 penniä !!! Toisen mökkinsä mies salvoi Eskolan Pekan maille, sillä isä alkoi sairastelemaan. Niinpä piakkoin siirryttiinkin asumaan Martimon paikkaan. Koska muitakaan vaihtoehtoja ei ollut päätti äiti Olga lähteä karjanhoitajaksi VaaraKuuselaan koska sieltä oli luvattu maksaa raha palkka joka ei suinkaan ollut itsestään selvyys tuona aikana. Veikko annettiin tätilleen Eedla Martimolle kasvatiksi-36 koska muuta mahdollisuutta ei ollut. Tuo vuosi muistetaan suvussa ja koko kylälläkin murheen vuotena. ” Äitini vanhemmat,-minun isovanhemmat hukkuivat Viipuaan kalanpyynti reissulla.” Koulukin alkoi samana vuonna. Jalkaisin kuljettiin noin 7 kilometriä mutkin Alatörmäsen opinahjossa. Kuuselan Eemelin kauppa oli siellä vanhan tien varressa ja kun äitin työpaikka sijaitsi lähes vieressä niin pitihän se silloin tällöin käydä karkkirahaa ruinaamassa.
Veikon opinahjossa toimi opettajana Impi Dyster kaksi vuotta ja toisen oppivuoden aikana isä Jannelle tuli määräys yläkerran isännältä siirtyä taivaallisiin savotoihin. Tämän jälkeen siirryttiin neljäksi vuodeksi Ylätörmäseen, jossa opettajat Anna Svensson ja Mirjam Seppänen ahtoivat tietoutta nuorten päihin. Tämä Mirjam oli kuulun kirkkoherra Pentti Seppäsen sisko. Kuuden vuoden aherruksen jälkeen alkoikin kohta rippikoulu, jota pidettiin Alaviirissä. Ehtoisena talonemäntänä hääräsi Eeva. Syksyllä viikko ja keväällä toinen, kuului rippistiitiläisten osallistumiseen sekä Jumalan sanan kuuloon, että oppimiseenkin. Rippikoulun jälkeen Veikko lähti Martimosta, aloittaen savottatyöt Jalmari Sääskilahden ja hänen poikansa Vilipertin kanssa. Pinotavaraa tehtiin päivät sekä kirveen, että pokasahan avulla. Illaksi mentiin syömään eväitä ja ottamaan yön mittaiset tirsat Navettalammen kämpälle. Pinotavarasavotan jälkeen matka jatkui toiseen savottaan, tällä kertaa Eskolan Pekan rengiksi.” Ajoin hevosella tukkia Paloseljästä Alalammelle.” Ensimmäinen metsätalvi oltiinkin Mustaselässä jossa Juntusen Aale ja Kulppi Pauli hoitivat `kympin`virkaa. Iso vahinko oli Veikolle sattua kun suitset putosivat käsistä,-ja vieläpä alamäessä. Mäki loppui aikanaan mutta vastukset jatkui. Suitset menivät reen jalaksen alle ja hevonen kaatui huilaten pitkän matkaa. Tässäkin vahingossa se kuuluisa hyvä tuuri pelasti-vain kausti meni rikki.
Vanttausjärven osuuskauppa aloitti toimintansa noina vuosina Helena Kulpin valvonnassa. Myöhemmin yksityinen kauppa tuli myös Alajärvelle jota piti Eemeli Kuusela. –Ikää alkoi tulla sen verran, että pakollinen miesten koulu kutsui. Nuorimies sai kesäkuussa -49 määräyksen tulla Ivalon rajavartiostoon. Muitakin samanikäisiä, (Esko Nurmela ja Aarne Sääskilahti) `pääsivät`samaan paikkaan. ”Aarnen kans´pääsimme erään kersantin matkaan halkoja tekemään. Sitä kesti noin kymmenen päivää. ”Kun saatiin tinki täyteen niin pääsimme meille niin mieluisaan hommaan, nimittäin mateita kolkkaamaan. Itse kaloista emme päässeet nauttimaan,-kersantti korjasi potin.” Eräs pitempi reissu on jäänyt Veikolle erityisesti mieleen. ”Lähdettiin tekemään vaellusreittejä turisteille. Karhusaarella yövyttiin, jatkettiin sieltä Sevettiin. Käveltiin Luolajärvelle, sieltä Jääjärvelle ja edelleen Näätämölle jossa viitoitettiin polkuja.” Myöhemmin sinne on rakennettu rajan mökki.
Tulomatkasta tuli hyvin hankala. Piti kävellä pitkiä matkoja Inarijärven jäätä, joka sattui juuri tuohon aikaan olemaan hyvin liukas. Muitakin kommelluksia sattui, mutta kaikista selvittiin. –Palveluksen jälkeen Veikko teki metsätöitten ohella maatöitä, rakennustöitä sekä myöhemmin työnjohtajana. Pitkä pätkä elämästä on kulunut tutkimuslaitoksella. Hommat, joita hän on tehnyt ovat olleet miehelle mieluisia.
Äiti oli jo aiemmin muuttanut Hakalaan ja pyyteli poikaansa Veikkoa tulemaan sinne koska hänen toinenkin miehensä Eelis Kivilahti, joka avioitui äiti Olgan kanssa 25.4 1944 sairasteli kovasti ja piakkoin hänkin kuoli 20.3 1951. Näin äidistä tuli toisen kerran leski ja elikin loppu elämänsä vielä 52 vuotta ilman miestä. Hakalassa tehtiin maatöitä, pidettiin karjaa, elettiin kuin millä tahansa pienviljelys tilalla. Aika hupeni silmissä tultaessa 60-luvun loppupäähän. -69 päätti mies ostaa kauan kaipaamansa metsätraktorin, Fergusonin. Siitä rakennettiin ns.” Rooburi”, kourakone. Puutavaraa ajettiin Posiolla, Kuusamossa, Pelkosenniemellä sekä Suomulla. Vänkärin hommia hoiteli naapurin poika Martti Kulusjärvi.
Toisenkin traktorin mies hankki kotikäyttöön, 40 luvulta peräisin olevan sarvi majurin. Lempinimensä ko. peli sai ulkonevista lampuistaan.
Veikko teki sen kuuluisan ison päätöksen ja meni vihille Hietalan lesken Anjan kanssa 22.11 1975. Morsiolla oli tuolloin jo kuusi lasta, nuorin vasta nelivuotias. Nyt heitä on siunattu yhteiselläkin lapsella, Johannalla. -Muita ansiotöitä olivat mm. 50-luvun loppupuoliskolla timpurin työt Pirttikoskella sekä Vanttauksen voimala työmaalla ajoi harjaterästä 1.5 vuotta. –Kysyttäessä Veikolta mieleenpainuvimpia aikoja niin evakkoaikahan se elävänä mieleen putkahtaa. Sikeåssa, ruotsissa vietetty aika ei nuorelle miehelle ollut mitään kärsimystä. Koko porukka asuttiin yhdessä kanalassa. Onneksi siellä ei ollut koskaan kanoja pidetty. Pojilla oli siellä ruotsalaiset tyttöystävätkin: Veikolla Anita, Vaaralan Paavolla Majt ja Nurmelan Eskollakin jokin svea-gimma. Iso satama täytti Sikeån rantamaiseman, ”olihan siinä äimistelemistä”. Vaan eihän se kaikki mennyt niin kuin Tromsöössä, vaan nuorimies sairastui evakkopaikassaan sikotautiin ja niinpä hänen täytyi lähteä marssimaan kohti Roberforssin sairaalaa. Seikkailu sekin kuten koko reissu kuningaskunnassa. Hyvä tuurin tynkä jatkui kotikylään tullessa. Vaikka lähes kaikki rakennukset olivat tuhkana, niin Martimon pikkupirtti säilyi saksalaisilta polttamatta. Sieltä sai nuorimies tutun katon päänsä päälle. -Kysyttäessä Veikolta niitä harrastustoiminnan antoisimpia puolia, hän vastaa oitis kalastuksen ja siihen liittyvät pilkkikilpailut. Vaikka hänellä ei ole tapana isotella asioita, olen kuulevinani hieman ylpeyttä äänessä esitellessään pilkki-palkintoja, koko perheen saavutuksia. Kaikki heistä ovat saavuttaneet ykkös- palkintoja. Onhan se ollut pitkä lisä ruoan jatkeena. Tästä on todisteena taulu seinällä, jossa mies saalisti 3-kiloisen kuhan.
Pihalla kasvaa paljon viinimarjaa, tyrniä ja tietenkin perunaa ja muita juurikkaita. – Vaikka vauhti on hidastunut, tämä ikiliikkuja ei anna periksi. Lähes aina hänet näkee pihamaalla rakkaitten harrastustensa parissa.
ylakemijoenhistoria 